torstai 14. maaliskuuta 2013

Sisu (14kk) MH-luonnekuvaus Ruotsissa 9.3.2013

Järjen valo ei taas loistanut, kun perjantai-aamuna klo 04.30 starttasin auton kohti Busligans ja Vickulas kenneleiden järjestämää mh-luonnekuvausta Länsi-Ruotsiin Hammarön palveluskoirayhdistyksen tiluksille. Matkaan mukaan lähtivät Henna ja Noki-kelpie, jotka saivat myös paikan kuvaukseen.

Turusta lähdimme päivälaivalla kohti Tukholmaa. Sisulla oli jännät paikat, kun Noki piti sen hytissä kurissa ja järjestyksessä. Pikku-poikaa jännitti sen verran, että sohvan nurkka oli ainoa paikka, missä pystyi olemaan. Laivalla ei ollut oikein muuta viihdykettä kuin syöminen, sitä sitten harrastettiin senkin edestä. Kerran käytiin kannella koiria pissittämässä ja aurinkoista säätä ihailemassa. Siellä otin ajan kuluksi Sisulle vähän porras ja alustatreeniä. Pitkän päivän jälkeen saavuimme illalla Tukholmaan, josta matka jatkui seuraavalla etapilla.

Kiireellä suunnistettiin Tukholman laitamilla olevalle eläinlääkäriasemalle, jonne olimme varanneet illalle ajan ekinokokkoosilääkitystä varten. Se kun pitää ottaa viimeistään vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Koirien lenkityksen jälkeen menimme päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja eihän siellä mitään aikaa löytynyt. Hetken asiaa selviteltyämme, jokin merkintä kuitenkin löytyi, pääsimme vastaanottohuoneeseen syöttämään koirille omat lääkkeet ja saimme merkinnät passeihin. Matkat jatkui kohti Örebrota, jossa hotellihuone meitä odotti. Reilu parisataa kilometriä ajoa vei viimeisetkin mehut ja kun n. klo 23 saavuimme hotellille olimme ihan tiedottomia.

Lauantaina varhaisen aamiaisen jälkeen starttasimme noin 100 kilometrin päässä sijaitsevaan kohteeseen. Kun lähestyimme paikkaa, alkoi jännittämään; mitä jos en ymmärrä ohjeita, mitä jos koira kuormittuu liikaa, mitä jos sille tulee teiniahdistus... Olimme paikalla hyvissä ajoin ja seurasimme heti yhden koiran kuvauksen, jotta tietäisimme, mitä missäkin kohtaa tapahtuu ja mitä ruotsiksi annetut ohjeet milloinkin tarkoittavat. Positiivista oli se, että ohjeet olivat niin yksinkertaisia, että ne oli mahdollista ymmärtää huonolla ruotsinkielen taidolla tai ruotsin ja englannin sekoituksella. Positiivista näytti olevan myös se, että palautteeseen käytettiin todella paljon aikaa ja kuvaaja analysoi näkemänsä ja eri osioiden valossa todella perusteellisesti ja ammattitaitoisesti. Koiranohjaaja sai kyllä hyvin palautetta ja tietoa koirastaan. Paikalla ollessa jännityskin kaikkosi ja oli kiva nähdä Sisun kasvattajaa ja Sisu treffasi myös veljensä. Testipaikalla oli vähän lunta, mutta sitä oli niin vähän, ettei se haitannut mitenkään. Metsässähän siellä ei maaliskuussa enää lunta juuri ole.

Pikaposeeraus pellon reunalla. Huom. lumen määrä


Iltapäivällä oli Sisun vuoro astua näyttömölle. Henna videoi hyvällä kamerallaan koko Sisun kuvauksen. Katsotaan koska saan videon itselleni ja jaksanko joskus ladata videoita tubeen, vai jäävätkö ne omaan arkistoon. Lyhyesti sanottuna, Sisu leikki aktiivisesti ja halukkaasti, otti kontaktia, ajoi takaa, tarttui hyvin, oli utelias ja aktiivinen etäleikkijän kanssa, ei pelännyt  missään kohti ja rauhoittui hyvin. Suurimmat yllätykset koin haalarilla, räminälaitteella ja aaveilla, sillä oli varautunut kunnon pelästymiseen. Minulla ei ollut kokemuksia Sisun pelästymisistä, joten saatoin vain arvailla, miten se käyttäytyy. Haalareiden pompatessa ylös Sisu pysähtyi katsomaan, että mikäs se siihen ilmestyi ja se oli sit käsitelty se asia. What? Räminälaitteella se pysähtyi ja katsoi, että mikäs vekotin se tuollaista ääntä tuottaa ja se oli sillä käsitelty. Se lähti tutkimaan ympäristöä, kun ei mitään muutakaan tapahtunut. Räminälaitteen luo se tuli vasta kun kutsuin sitä ja lähinnä se tuli vain luoksetulokutsua noudattaakseen. Kiinnostusta räminälaitetta kohtaan ei ollut. Seuraavaa osiota odotellessa testinohjaajan kanssa jutellessamme hän jo kertoi minulle oman näkemyksensä Sisusta ja arveli, että minulla on tämän jätkän kanssa kädet täynnä töitä. Hänen mukaansa minulla on kohtuullisen kova kelpie. Olin niin yllättynyt, että sainoin vain sen olleen kauhean helppo koira ja että olen ollut tyytyväinen siihen. Sitten siirryttiin aaveille, jossa Sisu oli koko ajan edessäni, piti katseen koko ajan aaveissa, haukkui ja loppuajan istui ja katseli lähestymistä, häntäkin heilui istuessa. Kun vapautin koiran se meni heti ilman apua tsekkaamaan nopeasti molemmat aaveet ja sen mielestä se oli sitten siinä. Kun sain luvan mennä riisumaan aaveita se oli jo muissa puuhissa ja tuli kun kutsuin ja oli kovin innostunut sisältä löytyvistä ihmisistä. Lopussa Sisu leikki samanlailla täydellä teholla, kun alussakin eli testi ei ollut mitenkään vaikuttanut leikkihaluun. Ampumiset ok.

Tuloksena hyväksytty mh-kuvaus. Siirsin tulokset suomalaiselle pohjalle, jotta kiinnostuneet voivat niitä katsoa. Tosin en kyllä tarkistanut vastaavatko kaikki kohdat toisiaan ruotsalaisessa ja suomalaisessa versiossa. Tuloshan tulee ainoastaan HundDataan näkyville ei Koiranettiin. Sain perusteellisen analyysin kuvauksen osoittamista asioista englannin kielellä, joten ymmärsinkin sen. Se ei kuitenkaan enää mahtunut videokameran muistikortille. Yksi luonnekuvaajan tekemä huomio jäi kuitenkin mieleen. Hän kertoi oman näkemyksensä asiasta, jota ei kuvauksessa mitattu, mutta josta hänelle oli syntynyt aavistus. Eli hänen mukaansa Sisulla on oma tila (niin kuin kaikilla) ja jos voimakasta uhkaa tuodaan sen sisälle se ei rohkeana koirana tule välttämättä perääntymään, vaan sillä on kanttia vastata uhkaan. Tämä on hyvä painaa mieleen. Avoimena koirana, se ei kuitenkaan mielestäni pientä painetta uhkaksi koe, vaan uhkan pitää olla erittäin voimakas ja tulla hyvin lähelle. Jos joskus menen Sisun kanssa luonnetestiin, niin siellähän tätä asiaa sitten mitataan ja kaivetaan esiin. Saattaa olla, että luonnetesti jää käymättä, sillä minusta mh-luonnekuvaus on niin paljon järkevämpi luonteen testausmuoto kuin suomalainen luonnetesti.



Sisu 14kk Ruotsissa (kuva Christina Wåhlin)


Heti Sisun kuvauksen jälkeen starttasimme auton kohti Tukholmaa ja ajoimme yli 300 km kellon kanssa kilpaa laivalle. Ehdittiin laivaan ja ulkona vietetty päivä pariin lyhyeksi jääneeseen yöhön yhdistettynä vaati veronsa ja lyhyen shoppailu ja syöminkien jälkeen kellahdimme nukkumaan. Sunnuntaiaamuna Turussa olikin vastassa kipakka pakkanen ja koirien ulkoilutuksen jälkeen alkoi viimeinen etappi kohti kotia.

Ajatuksia:
- Ruotsissa on aikas paljon paremmat resurssit ja treenipaikat yhdistyksillä kuin täällä meillä.
- Ruotsissa mh-luonnekuvauksen tekee yksi kuvaaja, kun Suomessa on kaksi.
- Kandee lähtee merta edemmäs kalaan. Ihmiset ovat ystävällisä ja matkailu avartaa. Suomessa mh-kuvauspaikka on kiven alla, joten kannattaa käyttää naapurimaan runsasta tarjontaa hyväkseen.
- Nuorta koiraa testatessa on näkyvissä kohtuullisen vähän opittua käytöstä ja omistaja saa uutta tietoa koirastaan.
- Miten sitä kouluaikana olikin väärässä, kun ajatteli ettei tarvitse ruosinkieltä koskaan :)

Olen tyytyväinen koiraani. Se on juuri sellainen, mitä aikanaan hain. Kävin kymmenien ruotsalaisten koirien mh-kuvaukset läpi ja etsin yhdistelmää, jossa molemmat vanhemmat ovat nuorena tehdyssä kuvauksessa leikkineet ja tarttuneet erinomaisesti ja olleet rohkeita, uteliaita ja laukausvarmoja sekä niiden sisarukset myös. Sain nyt omalle koiralleni saman tyyppisen tuloksen, mitä edellytin tulevan koirani vanhemmilta. Luonne on mielestäni tärkein! ja voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Ruotsista on turvallista ottaa koira, sillä koirista löytyy kokonaisten pentueiden ja sukupolvien ajalta testattua tietoa luonteista. Se on totaalisesti eri asia kun suomalaisten esim vesikoirien "tää on kyllä tosi kiva koira, niin tehdään pennut" tyyppiset kasvattajien ja omistajien asiantuntevat mielipiteet. Halusin viedä Sisun mh-kuvaukseen sillä arvosta suuresti kasvattajia, jotka arvioittavat kaikki pentueensa ulkopuolisella ammattilaisella, niin että tulokset ovat kaikkien julkisesti nähtävillä. UGH. Sisun ja sen kahden veljen tulokset olivat hyvin saman suuntaisia keskenään. Pieniä eroja löytyi, mutta tulokset olivat mielestäni hyvin tasaiset. Siskot aloittivat sopivasti juoksut ja heidät luonnekuvataan myöhemmin keväällä.

Olipa mukava reissu ja kiva oli nähdä tuttavia vuoden takaa ja tavata uusia ihmisiä.

Luonnekuvaaja: Bettan Bergström
Testinohjaaja: Klas Nordblom

 https://docs.google.com/file/d/0B-sDTdUbPuOSSjdZTWpOTnB0R1E/edit?usp=sharing

1 kommentti:

  1. Hieno, reipas ja peloton Sisu :). Kerta kaikkiaan makee jätkä! Toivottavasti ehdit ja viitsit laittaa joskus videoitakin jakoon.

    VastaaPoista