torstai 26. joulukuuta 2013

Sisun treenivuoden yhteenveto

Missä mennään?

Metsäjälki
Kausi alkaa olla ohi, vaikka kertaalleen tulleet lumet jo sulivatkin pois ja metsässä pääsee taas jäljestämään. Sisu ajaa sujuvasti 5-6 tuntia vanhaa jälkeä, selviytyy silmukoista ja sotketuista alueista, nostaa jäljet oikeaan suuntaan yms. Ensi keväälle pitää miettiä uusia kommervenkkejä, mutta taitoa alkaa jo olla monenlaisiin koitoksiin. Saa vaivata vähän omaa päätään, että keksii haasteita ja kriteerin nostoja tästä eteenpäin. Tykkään edelleen sen huimasta motivaatiosta ajaa jälkeä metsässä. Pari ihmistä, jotka ovat nähneet ensimmäistä kertaa syksyn aikana meidän jäljestystä ovat ihmetelleet, että mitä ihmettä olen tehnyt, että se ajaa tuollaisella intensiteetillä jälkeä. Jaa, ennemminkin olen jättänyt tekemättä tiettyjä asioita. Superiloinen olen siitä, että Sisun jälkityöskentelyssä näkyy piirteitä, joita Rosylla oli. Taidan siis saada Rosylle seuraajan. Kahdessa jälkikokeessa käytiin onnistuneesti tänä vuonna ja ensi vuodeksi olisi suunnitteilla loppukokeet.

Tunnistusjälki
Kesän tauon jälkeen ollaan aloitettu tämäkin haastava harrastus. Sisulla on syksyn aikana ollut jälkiä lähinnä Tampereella. Se on treenannut erilaisia nostoja ja suunnan määrittämistä, erilaisia alustoja, erottelua, tuttujen ihmisten seisoskelua jäljellä jne. Innoissaan se on tästäkin lajista ja kehittynyt niin, että muutama viikko sitten treenikaverit tekivät meille Tampereen keskustan tuntumaan täysin sokkojäljen. Tähän mennessä olen tiennyt jäljestä ainakin jotakin, mutta nyt tiesin vain lähtöpaikan. Välillä jäljestys häiriintyy  ihanista tyttöpissoista, mutta pystyy jatkamaan hommia niiden jälkeen. Tämä laji on tällainen mielenkiintoinen sivuraide, mutta itselle tulee ainakin uutta oppia, jos ei tästä muuta hyötyä ole. Erityisiä tavoitteita ei tämän lajin osalta ainakaan toistaiseksi ole.

Haku
Meillähän on tässä lajissa kevyt 11 kuukauden tauko takana. Ilmaisuketju kiintorullalla on koossa ja kokonainen.  Sitä pitäisi viedä häiriöön, pitkille matkoille, liittää etsimiseen ja varmistaa rullan ärsykekontrolli. Sisu tekee ilmaisun ja näytöllemenon todella innokkaasti, mutta tarkka se on tekemisestään, joten eiköhän se vauhti tässäkin tasaannu, kun etsiminen lisätään mukaan. Olen supertyytyväinen, että valitsin koulutustavaksi kouluttamisen takaperin ketjuttamalla ja operantisti. Varsinaista koulutusaikaa ilmaisun opettamiseen on mennyt todella vähän ja Sisu on innoissaan asiasta. Omaa päättäväisyyttä ja näkemystä asia kyllä tarvitsi aika paljon, sillä negatiivisia kommentteja tuli ihan riittävästi. Yritän nyt talven ajalle saada itselleni motivaation treenata hakua/partiointia ilmaisuun liitettynä, jotta voin taas keväällä keskittyä jälkiin.






Toko
Alokkaan liikkeet olleet kasassa jo kauan, mutta häiriötä ollaan harjoiteltu koko syksy. Vielä pitäisi treenata lisää palkkaamattomuutta ja koetilannetta. Itsenäisyyspäivänä osallistuttiin harjoituskokeeseen, jonka arvosteli Riitta Räsänen koesääntöjen mukaan. Omasta mielestä Sisu tuntui löysälle, mutta teknisesti se oli hyvä, koska saatiin niin hyviä numeroita. Liikkestä maahanmeno, joka on varma liike, meni nollille. Hyppyliike oli niin hieno, että tuomari halusi tietää, miten se on koulutettu. Ykköstulos saatiin, mutta treenataan vielä liikkurin ja tuomarin aiheuttamaa häiriötä sekä palkkaamattomuutta niin, että ei tarvitsisi nollata mitään liikettä.
Sisun murkkuikä on melko lailla nyt ohi ja tokoilu alkaa olla taas ihan kivaa 10 kuukauden tauon jälkeen sen kanssa. Nykyisin se pysyy järjissään, vaikka tekee virheen ja pystyy jatkamaan treenaamista. Välillä tokoilu on jopa tuntunut ihan kivalle puuhalle ja siksi olenkin epäillyt oman mielenterveyteni tasoa. Talven ajaksi olemme vuokranneet treenikaverin kanssa viikottaisen hallivuoron, jotta päästään hömpöttelemään tokojuttuja lämpimässä ja valoisassa.



Mukava veijari :)



Kraniohoito
Sisu on varmaan jossakin kohtaa venäyttänyt selkänsä, sillä sen selkä meni syksyllä kireäksi ja se alkoi väistellä siihen koskemista. Se ei sietänyt hierontaa. Käytin sen osteopaatilla, mutta ajattelin sen tarvitsevan säännöllisemmän hoidon asian ratkaisemiseksi. Päätin testata kraniosakraalihoitoa, joka on hevosilla yleisesti käytetty hoitomuoto. Sisu on käynyt nyt hoidettavana kolme kertaa ja ugalabukalahoito on tehonnut. Selän jännittyneisyys ja kosketusarkuus ovat hävinneet. Jo kahden hoitokerran jälkeen se antoi koskea selkäänsä ja nyt sitä voi jo hieroa. Tammikuulle on aika varattuna osteopaatille, joten siellä pääsemme vielä syvemmälle tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Kraniohoitoon taidan turvautua jatkossakin, mikäli vastaavia tilanteita tulee sekä säännöllisin väliajoin terveyttä ylläpitävänä hoitona. Positiivista kokemusta lisäsi se, että sain hoitoajat sovittua viikonlopuille, jolloin minulla oli hyvin aikaa viedä koira hoidettavaksi. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti