tiistai 1. heinäkuuta 2014

Uimajuttuja


Pilkun kanssa kävimme kevättalvella uimassa parin kuukauden ajan Tampereen koirauimalassa. Siitä se ajatus Sisun uimaopetuksesta sitten lähti. Sisuhan ei ole koskaan tajunnut uimisen hienoutta. Kahdella ensimmäisellä kerralla Sisu vietiin liiveistä uimaan ja päästettiin rampille vasta sen rauhoituttua. Silmät pullottivat päästä ja suu oli korviin saakka tiukalla viivalla, kun oli niin kamalaa. Kuitenkin se koko ajan roikkui rampilla ja halusi menna takaisin altaaseen. Ei vain osannut tai uskaltanut. Kolmannella kerralla se vain sitten itse meni pienellä houkuttelulla altaaseen ja ryhtyi uimaan. Se ui todella kauniilla tyylillä ja rauhallisesti eikä kytännyt lelua vaan nautiskeli ja katseli maisemia. Jesss! Tämän jälkeen käytiin vielä pari kertaa hallissa, jotta järvessä uiminen sujuisi vesien lämmettyä. Hellepäivinä uinti on mitä parhainta liikuntaa ja kun asuu järven rannalla, niin ei tarvitse lähteä erikseen mihinkään.

Mutta hauskaa oli uimahallissa - Pilkulla ehkä vähän liiankin.

Mummukin on aloittanut uintikauden


Uintikelien alkaessa paineli Sisu keltaisen ankan perässä järveen ja hauskaa oli. Hienoa on se, että sen kierrokset eivät mitenkään nouse eikä se millään tavalla kiihdy uimisesta tai lelun heitosta. Se ui hyvässä asennossa myös ilman liivejä.

Tyylinäyte
http://youtu.be/15IJkqH48zM



Itse noudettu ankka on paras ankka!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti