sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pilkun syksyä ja minun uusi harrastus

Pilkku suoritti syksyllä taidontarkistuksen, joten hommat hälyryhmässä jatkuvat vielä ainakin kaksi vuotta. Ohjaajan selkä sanoi poks alkusyksystä, joten hälytyksillä käynti on tältä syksyltä jäänyt kovin vähäiseksi. Treenitaukoakin oli pidettävä akuuteimman kipujakson aikana. Nyt ollaan parempaan suuntaan menossa ja toivottavasti päästään pian taas tositoimiin. Pilkulla on nykyään harrastuksena vain nuo metsälajit niin se on kärsinyt ehdottomasti enemmän ohjaajan sairastelusta. Olen jopa miettinyt, pitäisikö sen kanssa aloittaa esim. rally-toko, jotta sillä olisi uusia juttuja opeteltavana... Yksi juttu, mitä Pilkun kanssa on treenailtu on luopuminen. Pilkkuhan ei mikää luonnonlahjakkuus ole tässä asiassa. Namien kanssa ollaan kuitenkin edetty niin, että luopumista voisi jo käyttää esim. joidenkin liikkeiden koulutuksessa. Kokeilin kaukoja luopumalla ja voi vitsit, että on tarkkaa ja siistiä tekemistä. Toinen asia, mitä koulutin luopumisen kautta oli oikealla puolella perusasennossa olo kontaktissa. Aion opetella lisää tätä luopumiskäytöksen hyödyntämistä eri liikkeissä. Pilkku on niin kiihkeä ja ahne sikapossu, että sen kanssa on hyvä testailla eri muotoja.



Itse kokeilin loppusyksystä ihka uuden harrastuksen aloittamista. Pitkään olen miettinyt, että haluaisin kokeilla ratsastamista ja tutustua hevosiin eläiminä paremmin. Pakoeläiminä niiden käyttäytyminen on niin erilaista kuin koiran, että joutuisi itsekin opettelemaan täysin uusia asioita. Aikaisempaa ratsastuskokemusta ei ollut, joten kynnys nousta hevosen selkään oli kohtuullisen korkea. Nyt olen käynyt 5 kertaa yksityistunnilla pienellä islanninhevostallilla ja viimeisellä kerralla pääsin jo maastoonkin. Ajatuksena on hankkia sellainen ratsastustaito, jolla voisi osallistua erilaisille vaelluksille. Issikat ovat kyllä vieneet mun sydämen. Hevosella ratsastaminen on niin fyysistä puuhaa, että siinä ei pysty muuta kuin elämään juurikin siinä hetkessä. Heti jos mieli lähtee muihin asioihin niin sen huomaa eläimen käytöksestä. Olen mennyt tallille rättiväsyneenä ja lähtenyt sieltä pois iloisena ja kevyin mielin. Opettajana minulla on tyyppi joka laittaa minut joka kerta ylittämään itseni. Hieno tunne kun huomaa pystyvänsä paljon enempään, mihin on itse uskonut. Olen ratsastanut nyt kolmella eri hevosella, jotka kaikki ovat olleet hyvin erilaisia. Hyvä, ettei totu vain yhteen tapaan liikkua ja reagoida. Kuvia uusista ystiksistä laitan, kunhan tapaan niitä päivänvalolla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti