sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Sisun treenailuja

Hiljaisempi maastosyksy
Sisun maastolajien treenailu oli aika hiljaista syksyllä oman selkäni vuoksi. Jäljestämään en oikein pystynyt, niinpä teimme harvakseltaan hakua ja ilmaisutreenejä. Ilmaisuissa päästiinkin treenimäärään nähden mukavasti eteenpäin. Ilmaisu on valmis ketju ja Sisu ilmaisee myös aika pitkiltä matkoilta. Partiointiharjoituksessa se etenee edelleen liian kauaksi, eikä sitten aina löydä enää minua ilmaisulle tullessaan. Muutaman nyt talvella olleen harjoituksen olen sössinyt todella huonolla suunnittelulla! Onko siitä muka niin kauan aikaa kun Pilkun kanssa ollaan oltu tässä vaiheessa, ettei osaa enää treeniäkään suunnitella. Umpipiilot, taajamajutut ja häiriöt pitäisi vielä treenailla kuntoon.

Sisulla on ollut nyt myös kaksi isompaa etsintäharjoitusta partioimalla. Etukäteen olisin voinut lyödä vetoa, että se sinkoaa äärettömyyksiin, vaan ei singonnutkaan ja pysyi näköpiirissä koko ajan.


Tokottelu
Ollaan käyty loppusyksystä saakka hallilla kerran viikossa valmennusryhmän treeneissä. Porukka on aika eritasoinen keskenään ja olemme tehneet vaihtelevasti oikeastaan kaikkea muuta kuin perustokoa. Sisun häiriönsietokyky alkaa olemaan hyvää luokkaa eikä se ota painetta lähellekään tuodusta isosta häiriöstä. Muutenkin tuntuu, että ollaan saatu yhteinen tekeminen taas mukavasti toimimaan ja meillä on hauskaa yhdessä. Sisu haluaa ja uskaltaa myös yrittää, vaikka virheitä tulisikin. Vastaavasti missään varsinaisessa liikkeessä ei olla edistytty, kun ollaan panostettu ihan muihin juttuihin.




Liikkeestä seisomisen päätin opettaa kokonaan uudelleen "hoppstå" idealla. Olen varma, että seisomisliikkeeseen liittyy jokin kipukokemus ja siksi sitä ei saa millään muutettua enää positiiviseksi asiaksi. Niin kauan olen tahkonnut sen kanssa, että toinen reitti perille oli pakko keksiä. Hoppståssa koko juttu perustuu niin eri temppuun, että ajattelin sen olevan kokeilemisen arvoinen. Ihan perusmeiningillä en saanut juttua eteenpäin, mutta treenikaveri keksi luopumisen yhdistämisen hopp-osaan. Sen jälkeen se lähtikin toimimaan paremmin ja koira lähti ajattelemaan, mitä se tekee. Päästiin asiassa eteenpäin ja nyt olen vahvistanut stå-osaa myös luopumisen kautta. Sisu on pysynyt hyvässä ja iloisessa meiningissä treenin edetessä, joten olen ihan innoissani. Toivottavasti tämä kantaa ja päästäisiin kevään aikana jopa kokeeseen. Tunnaritreeni on aloitettu ja kaukoihin työstän tällä hetkellä iloisempaa tekemistä. Heti kun ollaan saatu pieni edistysaskel tuohon seisomiseen, niin muidenkin liikkeiden kouluttamiseen alkaa motivaatio löytymään. Treenimotivaatiota on nostanut nyt myös mukavien ja osaavien ihmisten treeniseura. Ollaan päästy kokeilemaan eri tyyppisiä harjoituksia erilaisilla koirilla ja mietitty porukalla ratkaisuja eteen tulleisiin ongelmiin.

Viime viikolla alkoi pienellä kelpieporukalla varattu hallivuoro. Superkivaa!!! Siitä on ikuisuus, kun minulla on ollut tällainen mahdollisuus treenailla säännöllisesti porukalla hallissa. Tai itseasiassa tämä taitaa olla ensimmäinen kerta koskaan. Treenailu on ollut mukavaa ja treenin jälkeen ollaan tehty kunnon metsälenkki. Hallin pohja ei ole ihanteellinen, liukas matto betonin päällä. Kaikkia liikkeitä ei viitsi tehdä, mutta tehdään niitä, joissa ei juosta ja jarruteta kovasti. Luksusta kun pääsee tekemään ryhmäliikkeet ja saa avustajan häiriköimään tai liikkuroimaan.

Silloin tällöin olen edelleen käynyt myös sijaistamassa kouluttajia tokokursseilla. Koulutuskeikoista tulee kyllä aina niin hyvä fiilis. Ihmiset ovat niin motivoituneita ja saa itse taas lisää kokemusta ja näkemystä erilaisista koirista.

Sisu piipahti myös loppuvuodesta uudella hierojalla. Hän kehui todella paljon Sisun kestävää lihastyyppiä ja erinomaista palautumiskykyä. Hänen mielestään Sisulla oli unelmakroppa, joka ilman loukkaantumisia tulee kestämään pitkään. Sisu myös rauhoittui tämän henkilön käsittelyssä todella hyvin. On se vaan jännä juttu, kun eri ihmiset näkevät saman koiran aivan erilaisena.

Lenkkeilty ollantaas paljon pitkin metsiä. On ollut niin ihania talvipäiviä ja iltoja, että ei malttaisi tulla sisälle ollenkaan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti