lauantai 29. joulukuuta 2012

Pirkanmaalla poliisin ja Vapepan yhteistyö toimii hyvin

 

Kiitokset Vapepalle arvokkaasta työstä kadonneiden etsinnässä

05.12.2012

Pirkanmaan poliisilaitos haluaa kiittää Vapepaa arvokkaasta työstä kadonneiden etsinnöissä. Vapepa on vuoden 2012 aikana ollut mukana lukuisissa etsinnöissä Pirkanmaan poliisilaitoksen alueella.


Alla päivämäärän mukaan listattuna tänä vuonna tehtyjä etsintöjä, joissa Vapepa on ollut mukana.

14.3. Orivedellä katosi 65-vuotias mies, joka löytyi lopulta menehtyneenä.

21.3. Tampereella muistisairas henkilö oli poistunut hoitolaitoksesta. Vapepa löysi kadonneen pahasti kylmettyneenä lumesta makaamasta, mutta elossa. Etsintä kesti alkuillasta noin kolme tuntia ja siihen osallistui 58 vapepalaista. Vapepa huolehti lisäksi omaisten henkisestä tuesta etsinnän aikana. Tästä etsinnästä löytänyt partio eli koira + koiranohjaaja ja suunnistaja/ea-henkilö saivat Hämeen maakunnallisen vuoden 2012 pelastajapalkinnon.

14.4. Tampereella etsittiin aamupäivällä kadonnutta autistista 18-vuotiasta, joka löytyi iltapäivällä yleisövihjeen perusteella hyvässä kunnossa.

2.5. aamulla Tampereen Teiskossa katosi 78-vuotias mies, joka löytyi iltapäivällä kohtuuhyvässä kunnossa. Samaa miestä kokoonnuttiin etsimään myös seuraavana päivänä tämän uudelleen kadottua. Mies kuitenkin löydettiin jo ennen varsinaisen uuden etsinnän aloittamista.

14.-15.5. välisenä aikana etsittiin Tampereella kadonnutta muistisairasta henkilöä ensin yön aikana kuuden tunnin ajan 66 vapepalaisen voimin, ja heti seuraavasta aamusta alkaen yhdentoista tunnin ajan 77 hengen etsintäjoukolla. Etsitty löytyi menehtyneenä. 

23.5. iltapäivällä 52-vuotias mies eksyi Ruovedellä Helvetinjärven kansallispuiston alueella, löytyi hyvässä kunnossa.

20.7. Vapepa etsi Tampereella yön aikana muutaman tunnin henkilöä, joka lopulta löytyi hyvässä kunnossa.

28.7. Ylöjärvellä hoitolaitoksesta kadonnut henkilö löytyi Vapepan avustuksella tunnin sisällä katoamisesta.

6.8. Pälkäneellä, Laipan erämaassa etsittiin kahden vuorokauden puolella kolmea eksynyttä alakouluikäistä lasta. Vapepalaiset löysivät hyväkuntoiset lapset aamuyöllä klo 4.50. Etsinnöissä oli mukana 83 Vapepan vapaaehtoista etsijää.

7.8. Vapepan etsijät löysivät puolessa tunnissa iltarasteilla eksyneen nuoren suunnistajan.

29.9. iltapäivän/illan välisenä aikana Kangasalla kadonneen 74-vuotiaan miehen löysi Vapepan koirapartio seuraavana aamuna klo 7.40 kylmettyneenä mutta hyväkuntoisena. Viisi tuntia kestäneissä etsinnöissä oli mukana 27 vapepalaista.

17.-18.10. Tampereella muistisairas vanhus katosi päivälenkille lähdettyään. Vapepa etsi kadonnutta neljän tunnin aikana 40 henkilön voimin, ja lopulta etsityn löysi kotimatkallaan ollut vapepalainen.

18.10. iltapäivällä Hämeenkyrössä katosi muistisairas 76-vuotias nainen, joka löytyi 19.10. aamupäivällä olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa. Vapepa etsi naista yöllä kahdeksan tunnin ajan 47 etsijän voimin. Aamulla etsintöjä jatkoi 11 vapepalaista sekä paikallisen metsästysseuran ja maatalousnaisten jäsenten kokoama kuudenkymmenen henkilön joukko. Etsintäpartio löysi naisen hyvässä kunnossa maastosta.

20.10. illalla klo 16.45 ilmoitettiin Orivedellä kadonneeksi 75-vuotias mies. Vapepa löysi miehen kohtuullisessa kunnossa klo 22.26.

20.10. etsittiin Tampereella 7-vuotiasta poikaa, joka palasi illan tullen itse kotiinsa.

17.10. klo 16.30 62-vuotias nainen katosi Tampereella. Vapepa löysi rouvan kohtuullisessa kunnossa. Etsintöjen sivutuotteena poliisi löysi myös huumekätkön maastosta. Selvyyden vuoksi todettakoon, ettei kadonneella rouvalla ollut mitään tekemistä huumekätkön kanssa.

10.11. 89-vuotias nainen katosi kotoaan aamuyöllä Mänttä-Vilppulassa. Rouva hakeutui itse aamulla naapurinsa luokse.

3.12. iltapäivällä Sastamalan Suodenniemellä katosi 60-vuotias nainen. Vapepa löysi hänet kylmissään useiden tuntien etsintöjen jälkeen.

Vapepa on nostanut toimintavalmiuttaan ja ehtinyt koota joukkonsa useita kertoja etsintää varten myös yllä mainittujen tapausten lisäksi.  

Lisää tietoa Vapepasta: www.vapepa.fi

www -sivu:  http://www.poliisi.fi/poliisi/pirkanmaa/home.nsf/pfbd/00AD5C18F84D0E00C2257ACB003D6FAA?opendocument#.UL-i-5qGToB.facebook

Koirat jumppaa - minä en

Syksy on vaihtunut talveksi ja meillä on alkanut perinteikäs koirien huoltokausi. Useamman vuoden ajan olen joulu- tammikuussa pitänyt taukoa treenaamisesta ja panostanut koirien kroppan huoltoon ja rauhallisiin lenkkeihin.






Rosy on käynyt fyssarilla ja tänään se pääsi myös osteopaatille. Tämän lisäksi olen ahkerasti venytellyt sen etupäätä päivittäin. Syvien lihasten aktivoimiseksi ostin sille myös ilmatäytteisen tasapainotyynyn, jonka kanssa ollaan jumpattu ahkerasti. Se on Rosysta tietysti hirrrveen hauskaa, kun saa namiakin. Ostin Rosylle nyt myös oman tens-laitteen. Fyssari suositteli Cefar -merkkistä, joten sen sitten hankin. Kävi vielä niin mukavasti, että tilasin basic -mallin, mutta sain samalla hintaa pro- mallin. Ilmeisesti kaupan varastossa ei basiciä sillä hetkellä ollut. Lenkkeilyä on edelleen rajoitettu päivän kunnon mukaan, mutta juuri nyt Rosy ei onnu. Osteopaatin mukaan Rosy on paljon paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, jolloin oli ajatellut, että tuo koira ei enää kauan liiku.

Pilkku on käynyt myös fyssarilla ja sen kroppa käytiin kokonaisuudessaan läpi. Pilkku todettiin jälleen kropaltaan terveeksi koiraksi ja jumit, mitkä löytyivät ovat elämän kolhuja. Pilkkua väännellessään fyssari totesi sen olevan harvinaisen hyvässä kunnossa ja lihaksistoltaan tasapainoinen ja vahva. Lapoihin kiinnittyvissä lihaksissa kireyttä, joka johtuu varmaankin kesän jälkipainotteisesta harjoittelusta. Ohjeeksi sain parin viikon ajan hieroa ja venytellä aktiivisesti Pilkun etupäätä, jotta kireydet helpottavat. Ensi kuuksi meille on varattu tarkastusaika, joten nähdään olenko saanut jumit laukeamaan. Pilkku on temppuillut myös tasapainotyynyllä, mutta se on liian helppo juttu sille.

Sisu on kokeillut myös tasapainotyynyä :) Hierontaan ja venyttelyyn se jonottaa myös innoissaan ja änkeää lattialla eteeni selälleen hierottavaksi. Rentoutumisessa on vielä opeteltavaa, jotta hierontaa pääsee oikeasti tekemään.




Jatkamme kotoilua ja nautimme kauniista talvimaisemista ulkoillen mahdollisimman paljon kävellen, hiihtäen ja lumikengillä reippaillen.Vähän treenataan sään salliessa ja tietysti etsintöihin lähdetään Pilkun kanssa.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Pelastaja 2012


Kylläpä taas tuntui sydämessä läikähdys!

Lauantai-ilta vierähti Vapepa-foorumissa illallisella. Kävin pokkaamassa Vapaaehtoisen pelastuspalvelun keskustoimikunnan vahvistaman huomionosoituksen:


Maakunnallinen pelastaja. Häme 2012 

"Pilkku" & Mari Kallio ja Jon Sahlberg 

 



Koirapartiomme sai huomionosoituksen talvisesta etsinnästä, jossa pelastimme löydöllämme ihmisen hengen. 



Juhlayleisö kaipasi kemuihin Pilkkua, mut Pilkku-rukka oli jätetty tylysti kotiin. Hotellin ravintolaväli ei ehkä  kuitenkaan olisi ymmärtänyt Pilkun tuomista illallisravintolaan. Muistoksi saimme Maakunnallisille Pelastajille myönnettävän taulun, joka kyllä ripustetaan seinälle.

Aivan ihanaa oli päästä halaamaan tuttuja vuosien varrrelta, onnitella ansioituneita ja saada itse aitoja onnentoivotuksia. Tästä jatketaan eteenpäin ja toivottavasti meillä on Pilkun kanssa vielä monta yhteistyön vuotta edessä. Nyt se alkaa olemaan parhaassa työiässä.


Joskus elämäsi voi olla yhden säikeen varassa.







sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Pilkun taidot tarkistettu

Pilkun kanssa oltiin kokeessa lauantai-iltana. Taidontarkistus meni läpi haastavissa olosuhteissa. Nyt meillä on sitten kahdeksi vuodeksi hälyryhmäkelpoisuus taas ansaittu. Hyvä Pilkku!

Sisu sen sijaan on kunnostautunut tuhotöissä. Se on viikon aikana hajoittanut monta tavaraa palasiksi. Rosyn ja Pilkun sängyt ja paljon muuta. Meidän asunto on muistuttanut työpäivän jälkeen lähinnä pultsareiden majapaikkaa ja herra itse vaikuttaa amfetamiinia vetäneeltä sekopäältä.  Töistä tullessa pitää hengittää ensin pari kertaa syvään oven takana, ennen kuin uskaltaa avata oven.





sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pilkku 6v


Pilkku juhli tällä viikolla synttäreitään työn merkeissä. Alla muistelokuvia vuoden 2006 viimeisiltä päiviltä.





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hampaiden teroitusta ja muuta puuhaa

Sisustaa on tullut pikku hiljaa kova puuhailija. Se nimittäin käyttää ihan kiitettävästi hammaskalustoaan erilaisiin kotona oleviin kohteisiin. Pöydältä pitkä poika myös ylettyy ottamaan oikein sopivasti kaikkea, mitä sinne on vahingossa saattanut jättää. Olen yrittänyt jättää luvallista purtavaa joka kerta, mutta se ei ole aina niin kiinnostavaa kuin kaikki muu. Meidän lattiassakin on eri puolilla taloa mukavia pikku koloja, kun se on jyystänyt ilmeisesti etuhampailla pitkin poikin lattiaa sellaisia ihmeellisiä kuoppia. Kaikkea pientä irtotavaraa ja tärkeitä papereita on myös nakerreltu.

Sain viime viikolla tiedon, että Pelastuskoiraliitto on hyväksynyt minulle nyt myös oikeudet testata jälkikokeita. Jee! Jälkikokeiden testaaminen menee kyllä ensi kevään kokeisiin, mutta hakukokeita pääsen testaamaan vielä tämän vuoden puolella.

Sisun metsäjälkeä alan jättämään nyt vähän taka-alalle loppusyksylle. Olemme siinä pisteessa, mihin sen ajattelinkin viedä tämän syksyn aikana. Annetaan ikää tulla lisää talven aikana ja lisätään haasteita sitten ensi keväänä tähän lajiin. Nyt siis saavutettu taso:
- jäljen ikä 1-4h on ok.
- Jäljen pituus ollut max 500m. Tämä ok enkä pidempää ota noin nuorelle, jotta into säilyy.
- esineet kaikki ok ja kepit ok.
- kulmat ok, joskin teräviä voi vielä treenata lisää.
- teiden ja polkujen ylitykset ok.
- jäljen nostaminen ok.




Sen sijaan alamme keskittyä ilmaisun opettelemiseen ja tietysti asfalttijälkeen, joita molempia teemme talven yli. Asfaltilla olemme ottaneet taas pari kävelyteitä pitkin menevää jälkeä ja voi että se on mukavaa puuhaa. Nyt hommassa on mielekkyyttä ja haastetta sekä koiralle että ohjaajalle. Tunnistusjälki on kyllä ihanan uusi ja haastava maailma tuohon metsäjälkeen verrattuna. Kaipaisin vaan lisää oppia tähän asiaan. Pitäiskö lähteä keski-Eurooppaan opintomatkalle  :)

Viime viikonloppu oli puuhakas, kun tuli treenailtua, remontoitua, seurattua mh-kuvausta, lenkkeiltyä yms. Pilkun kanssa meillä oli tosi hieno harjoitus perjantaitreeneissä, kun etsintäalueelta jäljen nostettuamme ajoimme n. 10 tuntia vanhaa jälkeä. Juuri tälläistä treeniä olin toivonut, sillä etsinnöissä tämä on hyvin tavallinen tilanne. Eli annetulla alueellasi partioidessa pitää kerätä havaintoja koiran reaktioista ja välittää tietoa johtoon. Koira nostaa eri-ikäisiä jälkiä vapaana ja yleensä se menee niin, että niitä vanhoja jälkiä pitäisi löytää niiden tuoreempien seasta luotettavasti. Pilkku kun on päälajiltaan hakukoira, niin ei ole juurikaan tullut sen kanssa ajettua yli 6h vanhoja jälkiä. Tämä oli minulle hyvä oppi siitä, että kyllä se vanhojakin jälkiä ajaa, mutta vauhti ja olemus ovat aivan erilaisia kuin tuoreemmalla jäljellä. Koiran luku korostuu näissä vanhoissa jäljissä kyllä erityisesti. Etsintäharjoitus muistutti monelta osin oikeaa etsintää. Sekä minä että suunnistaja mulattiin suohon, oli pimeää ja paikoin paskamaista maastoa, polut joita piti olla olivat kasvaneet umpeen, tehtävä oli sen verran haasteellinen että aikaa kului ja kuntoa testattiin jne.

Tänään kävin kuuntelemassa luentoa kansainvälisistä pelastuskoirakokeista (IPO-R). Lähinnä itselle jäi kiinnostus jälkikoetta kohtaan. Sitä voisi Pilkun kanssa kokeilla. Ketteryys-, tottelevaisuus- ja jälkiosiossa ei tunnuttu mitään ihmeitä vaadittavan. Lähinnä varmaan suurin este on taas se, että minulta puuttuu kokonaan se kilpailuvietti ja innostus käydä kokeissa. Täytyypä kaivaa vielä koesäännöt esiin ja tutkia tarkemmin vaatimuksia. Vaikka en koskaan IPO-R kokeisiin menisikään, niin ihan mielenkiintoista oli omaa tietämystään kokeista laajentaa.

Syyskuussa sanoin, että lokakuun puolessa välissä Rosy alkaa ontumaan. No hyvin oli veikattu, sillä tänään 17pvä alkoi ontuminen. Voi paskan paska ja plääh. Tätä se on sitten seuraavat puoli vuotta vähintään. Nyt täytyy eriyttää koirien lenkit kokonaan eikä Rosy pääse sitäkään vähää mukaan yhteisiin menoihin, sillä autossa istuminen on niin myrkkyä nivelrikolle kylmällä ja kostealla ilmalla. Mitä ihmettä keksisin sille aivotyöksi, kun liikuntaa joudun taas rajoittamaan aivan minimiin?

Ai niin, minulla on uusi ystävä. Sen nimi on Garmin 62s ja se on aikas pätevä kaveri metsässä. Tutustumisjakso on meillä nyt menossa, mutta toivottavasti edessä on monia yhteisiä metsäretkiä tämän syksyn aikana.



maanantai 8. lokakuuta 2012

Rullailut jatkuvat





Rullailut
Edellisessä päivityksessä kerroin aloittaneeni rullailmaisun opettamisen operantisti. Nyt olemme päässeet rullan ärsykekontrollivaiheesta siirtymään seuraavalle askelmalle. Olemme siis nyt ottaneet kosketuskepin käyttöön ja parhaillaan vaihdamme ärsykkeeksi kosketuskepin kosketusta. Kun ärsyke saadaan vaihdettua onkin aika ottaa maalimies mukaan kuvioon.

Pelottavan helposti ja vähällä vaivalla ollaan edetty. Väkisinkin hiipii ajatus siitä, että koska kosahtaa kunnolla. Toisaalta jos kosahtaa, niin tällä tapaa koulutettuna se ei haittaa, sillä aina voi irroittaa sen osion mikä ei onnistu ja treenata vain sitä ja sitten liittää sen uudelleen ketjuun. Mutta jotain tässä on pakko olla pielessä. Ei tämä näin laiskalla koulutusrytmillä voi mitenkään edetä näin helposti ja vielä teiniuroksen kanssa.


Jälki
Maastossa olemme joitakin kertoja jäljestelleet vaikka viikkotreeneihin ei olla koejärjestelyiden vuoksi päästy kuukauteen. Sisu on ajanut nyt myös ensimmäiset jälkensä säkkipimeässä. Pimeys ei tuntunut vaikuttavan, sillä esineilmaisut olivat loistavat ja hankalat kohdat sujuivat mukavasti. Sää oli todella kostea ja sateinen, joten töitä se joutui levinneen hajun vuoksi tekemään tavallista enemmän etenkin märällä suoalustalla. Asfaltti on ollut nyt aikas lailla tauolla. Kerran käytiin sateisella ja tuulisella ilmalla tekemässä vähän haasteellisempia kulmajälkiä, joka onnistui Sisulta yllättävän kivasti. Viime sunnuntaina se teki ensimmäisen jäljen, joka kulki pitkin kävelyteitä. Jäljellä oli ikää 45min ja koirallisa ja koirattomia häiriöitä ehti liikkua sekä ennen jäljestämisen aloittamista että jäljestyksen aikana jäljen päällä. Sisu ajoi jäljen niin hyvin, että olin onnesta sykkyrällä. Toivottavasti tätä lajia pääsisi harrastamaan syksyn pimeydessä enemmänkin.

Toko
Ollaan vähän jopa kehitytty tokoilussa. Ensimmäisiä kertoja sitten pentukurssin, minusta on tuntunut ajoittain siltä, että Sisu osaa jotakin. Pääpaino on nyt ollut luoksetulon eteentulossa ja siitä sivulle siirtymisessä. Perusasentoa ollaan myös hinkutettu vahvemmaksi ja takapään käyttöä käännöksiin.

Pilkun kuulumisia
Toissa perjantaiyö meni Pilkun kanssa hakukokeessa. Tulos oli meillä kuten kaikilla muillakin osallistujilla hylätty. Alue oli mielestäni ihan sopivan haasteellinen, tekemäni etsintäsuunnitelma oli erinomainen, työskentely alueella oli erinomaista eli en tehnyt mitään kökköä koko kokeen aikana, koira toimi erinomaisesti, meidän yhteistyö toimi erinomaisesti, ilmaisut olivat erinomaisia - mitä siis jäi puuttumaan? Yksi maalimies sinne jäi. Sää oli todella haasteellinen oli erittäin kosteaa, mutta kummallisen lämmintä ja usvaista. Vähän sateli koko yön ajan. Sama muovipressuun kokonaan kääritty maalimies jäi kaikilta kokelailta nostamatta. Kaikki löysivät kaksi muuta maalimiestä. Koirat eivät yksinkertaisesti olleet saaneet hajua mistään kohtaa maalimiehestä. Kun viimeisen koirakon koe oli ohi, maalimiehelle oli soitettu ja pyydetty avaamaan pressua. Sen jälkeen lähestyminen koiran kanssa ja kas kummaa koira oli saanut hajun vasta kahden metrin päästä. Eli koiran olisi pitänyt törmätä maaliin, jotta se olisi sen löytänyt. Jännä juttu, mutta ei edes kauheasti harmittanut tämä hylsy, sillä Pilkun työskentely oli niin kivaa katseltavaa ja kaikki muu onnistui niin hyvin. Testaajakin totesi, että vähänkään normaalimmassa säässä olisitte menneet heittämällä läpi. Pilkku oli myös nostanut kaksi maalia kaikista koirista parhaiten. Meillä on huhtikuun alkuun asti aikaa suorittaa koe ennen kuin edellinen vanhenee. Toivottavasti päästään kokeeseen vielä ennen sitä.

Kokeen jälkeisenä aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin porukalla Padasjoelle Pelastuskoiraliiton testaajatapaamiseen. Olipas mukava tavata muita testaajia ja jutella ajankohtaisista aiheista ja kuulla ajatuksia ja käytäntöjä muualta Suomesta. Koko päivä reissussa vierähti, mutta automatkatkin sujuivat sutjakasti kun juttuseura oli mitä mainiointa. Niin ja nyt minulla on sitten virka-asukin eli testaajaliivi.
 
Tänään olin haastattelussa pelastuskoiratoiminnasta pelastusalan lehteen. Haastattelu tehtiin Tampereen keskustan kahvilassa, johon voi ja piti ottaa koiran mukaan. Vähän ajattelin etukäteen, että kuinka maalaisPilkusta tehdään kahvilapuudeli varsinkin, kun treenikaverin vuotias narttukoira oli mukana. Vielä mitä! Pilkku käyttäytyi sivistyneesti ja rauhallisesti, kuin olisi aina poikkeillut kahviloissa. Mukava tuttavuus oli ravintola Kahvilla Tammelantorin kupeessa.






sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Sisusta tulee rullakoira

Yli vuosi sitten sain ahaaelämyksen aiheeseen ja silloin jo pähkäilin päätinkin, että seuraava rullakoira tullaan opettamaan operantisti. Tämän kesän aikana vielä mietin kovasti ilmaisuvaihtoehtoja haukun ja rullan välillä. Päädyttyäni rullaan jatkoin miettimistä norskin ja ruotsalaisen kesken ja kun vihdoin päädyin norskiin, niin siinäpä oli tavoite ja koulutusmenetelmä valmiina.

Jotta itselläni olisi myös mahdollisuutta oppia jotakin uutta, päädyin kouluttamaan rullailmaisun operantisti. Eli päädyin opettamaan käyttäytymisketjun käänteisessä järjestyksessä. Näin takaperin ketjuttamalla koira pystyy oppimaan lähes rajattoman pituisia ketjuja, kun taas oikeassa järjestyksessä opetettaessa raja menee 5-6 erilaiseen vaiheen tietämillä. Ketjun jokainen palanen siis opetetaan erikseen, nimetään ja viedään ärsykekontrolliin ennen kuin ketjua kootaan kokonaiseksi.Toisaalta tämän koulutusmenetelmän valinnan takana voi olla myös oma laiskuus. En ole mikään ahkera kouluttaja ja haluan että koulutus on tehokasta, silloin kun siihen ryhdyn.

Pohjana koulutukseen käytän Tuire Kaimion oppeihin perustuvaa tapaa, jonka Koirakoulu Vision Sari Paavilainen on kirjannut ylös. Itse en ole koskaan nähnyt rullailmaisua koulutettavan näin millekään koiralle, joten ensin piti ihan oikeasti miettiä, mitä ryhtyy tekemään. Meidän yhdistyksessä on useita rullakoiria, mutta yksikään niistä ei ole koulutettu operantisti, joten koekappaletta tässä vähän tehdään.

Rullailmaisun avustavia liikkeitä ovat luopuminen, nouto, maahanmeno/istuminen, kepin koskettaminen ja väärin-signaali. Sisulla oli näistä kaikki noutoa lukuunottamatta jo pentuajalla opittuja, joten pääsin helposti aloittamaan varsinaisten ketjun palasten opettamisen.

Näyttö
Halusin Sisun menevän maahan maalimiehen viereen näytölle mennessä, joten siitä aloitimme. Syy maahanmenoon on yksinkertaisesti se, että Sisulla on kova halu ihmisten lähelle ja naamalle suuteloimaan. Myöhemmin ei tarvitse sitten alkaa korjaamaan maalimieskäytöstä kun siihen kiinnittää tässä kohtaa riittävästi huomiota.
Opetuksessa käytin alustaa apuna. Eli Sisua lähdettiin palkkaamaan alustalle maahan menosta. Vähitellen alustaa siirrettiin kauemmaksi ja samalla odotusaikakin kasvoi. Tämän jälkeen alusta siirrettiin ihmisen viereen ja liike nimettiin. Sen jälkeen häivytin alustan ja vein näytön ärsykekontrolliin. Kestoa matkaa lisättiin ja kun homma toimi näin, niin siirryttiin yleistämään opittua. Yleistämistä pitäisi vielä tehdä lisää. Olen tehnyt sitä metsässä jonkin verran ja kerran myös taajamassa, mutta lisää yleistämistä pitää vielä jatkaa sopivien tilaisuuksien tullen.
Ketjun kouluttaminen oli helppoa ja se meni sujuvasti ja nopeasti eteenpäin. Tämä innosti jatkaamaan kohti vähän haastavampaa ketjun osaa.

Rullan tuonti
Rullan suuhunottoa lähdin harjoittelemaan ensin pienellä nahkaisella pötkylällä. Samalla tekniikalla kuin noudon sheippaus. En osannut nostaa kriteeriä tarpeeksi nopeasti ja Sisu hieman kyllästyi. Parin päivän pähkäilyn jälkeen otettiin uusi tatsi hommaan ja johan päästiin etenemään. Vaihdoin nahkapötkylän myös aika nopeasti vesiletkun pätkäksi.
Vaiheet menivät kutakuinkin näin: rullan kosketus, suuhun ottaminen, rullan otto maasta ja kaulassa olevan rullan ottaminen. Tämän jälkeen nimesin toiminnon ja nyt on menossa ärsykekontirolliin vieminen. Tässä vaiheessa vietetäänkin sitten vielä aikaa, sillä tämä on ehkä tärkein asia rullakoiran koulutuksessa.


Yllätyin kuinka vähällä vaivalla ja nopeasti sain tämän kokonaisuuden onnistumaan. Kaupan päällisiksi sain tietysti myös noutokapulan pidon valmiiksi. Nyt Sisu pitää rullaa halukkaasti kunnes annan luvan irrottaa. Kapula ja rulla pysyvät suussa mukavasti, vaikka juoksemme ja pyörimme pitkin pihaa. Ja mikä tärkeintä kapula ja rulla otetaan suuhun vasta vihjeestä.

Tästä jatketaan eteenpäin, kunhan nyt ensin vielä varmistetaan ärsykekontrollin pitävyys.


Kot kot. Ilmoittauduin helmikuun lopulle taas kanojen oppiin neljäksi päiväksi. Jee! Normaalit ihmiset odottavat talvella sitä viikon etelän lomaa, kun saa rentoutua ja ottaa aurinkoa. Minä odotan sitten kanakurssia, joka maksaa saman verran ja siellä tuntee itsensä hitaaksi hölmöksi.


perjantai 7. syyskuuta 2012

Sisu rekattu

Sisu löytyy nyt myös KoiraNetistä eli sain vihdoinkin aikaiseksi tehdä Kennelliittoon rekkaamisen. 


Sisu täyttää huomenna 8kk. Niin se aika menee. Korkeuskasvu lienee hiipunut, kun on vähän jo kropaltaan alkanut vankistua eikä paino enää ole noussut samaan malliin. Painoa on kertynyt nyt 16,3kg, joten siitä on kasvanut ihan komean kokoinen poika. Korkeutta en ole edes yrittänyt mitata :)


Aika metkaa on ollut koko viikon kestänyt flunssa ja keuhkoputkentulehdus. Sisu ja Pilkku ovat niin pitkästyneitä eloonsa, kun eivät ole päässeet kunnon lenkille nyt kuuteen päivään. Mistään muusta puuhasta puhumattakaan. Jouduin myös perumaan Pilkun jälkikokeen huomiselta, sillä en mitenkään olisi pystynyt tässä kunnossa kahta kilometriä laukkaamaan sen perässä maastossa. No, onneksi tuosta kokeesta ei ole mikään meillä varsinaisesti kiinni. Jälkikokeemme vanhenemiseen on vielä yli vuosi aikaa. Toisaalta paljon on jälkeä tullut kesän aikana treenattua ja olisi ollut tosi kiva mennä kokeeseenkin taitoja testaamaan.

Sisulle olen muutamia viikkoja sitten aloittanut opettamaan rullailmaisua operantisti. Tästä projektista ja sen etenemisestä kirjoitan erikseen lähitulevaisuudessa.


lauantai 1. syyskuuta 2012

Metsäretkellä


Alkumatkasta yhteispotretissa

Mummu tarkkana



  













Syksy on tullut





Pojat tähystävät







Lepotauko


Kaukaa kuuluu ääniä


tiistai 14. elokuuta 2012

Kesän puuhailuja

Nyt kun uusi blogi on avattu on aika muistella, mitä olemme Sisun kanssa kesän aikana puuhailleet.

Sisu täytti viime viikolla 7kk ja pikku hiljaa tuntuu, että meillä asuu varhaisteini :) Painoa on kertynyt n. 15kg.

Jälki
Viime aikoina on ollut tosi paljon marjastajia liikenteessä. Joka puskasta hyppää joku ja jokaisen mutkan takaa pilkottaa jonkun auto. Metsäjäljellä ollaan edistytty mukavasti.  Esineet ilmaistaan edelleen luotettavasti ja into edetä jäljellä on hyvä. Harhajälkiä on ollut riittävästi ja niistä on selvitty yllättävän hyvin. Polun ja metsäteiden ylityksiä olen ottanut muutamia ja kulmien opettelua olemme jatkaneet. Pituuden olen pitänyt max 250m, sillä pituutta lisään vasta viimeisenä. Keppejä olen kokeillut pari kertaa ja ne ovat kyllä nousseet myös ja pari vaikeaa esinettä on matkalla ollut ilman hankaluuksia.

Video jäljestämisestä pellolla heinäkuussa: jäljestämässä

Asfalttijälki/tunnistushajujälki
Useampi treeni tätäkin takana, joskin huomattavasti vähemmän kuin metsäjälkeä. Asfaltilla on nyt otettu alustan vaihdoksia asfaltti -> nurmikko -> asfaltti & asfaltti -> nurmikko -> hiekka. Ne sujuvat mallikkaasti. Samoin olen muutamia kertoja ottanut aloituksen jälkeen nähden n. 90 asteen kulmasta. Sitä pitää vielä treenata. Mutta nyt pitäisi alkaa jälkeä vanhentamaan ainakin sen verran, ettei vettä ole lainkaan näkyvissä. Siinäpä haastetta kerrakseen.

Tässä video elokuun alusta Hakametsän parkkipaikalta. Autoja oli liikaa enkä enää aio kyllä mennä niiden sekaan pyörimään, vaan etsin vähän turvallisempia treenipaikkoja. Video on todella huonolaatuinen, koska se on kuvattu huonolla kameralla, autosta sisältä ja kaukaa. Sisu asfaltilla

Tottelevaisuus
Juu ollaanhan me kerta viikkoon käyty hakemassa häiriötä toko kurssilta, MUTTA ei se kyllä riitä siihen, että koira kovin nopeasti mitään oppisi. No, ehkä mä talvella jaksan paremmin keskittyä näihin juttuihin, kun ei tuo metsä vedä niin paljoa. Viimeksi opeteltu seisomista ja pitoa. Pidon opettamisessa törmäsin hyvän alun jälkeen omituiseen teinipaimenkoiraefektiin, mutta tällä hetkellä näyttää taas siltä, että pitämiseen ei sittenkään kuole.Perusasento ja katsekontakti alkavat olemaan hyvällä mallilla ja mun niin paljon kammoama seuraaminen alkoi edistyä kunhan uskaltauduin sitä kouluttamaan. Näyttää kuulemma ihan siistiltäkin.

Noudosta todistusaineistoa heinäkuun alusta:  innokas noutaja


Muutama viikko sitten olin seuraamassa toko-koulutuspäivää ja seuraavana päivänä tottis-seminaaria. Jälkimmäisestä sai kyllä paljon sellaista asenne-evästä ja kouluttaja oli minusta tosi hyvä ja tyyli kouluttaa oli todella hyvä. Siinä sai kuuntelijatkin todella paljon irti koulutuksesta.

Lammastelu
Pari kertaa on käyty lapailla. Ensin Somerolla, jossa Sisun todettiin olevan ainakin kiinnostunut lampaista. Sitten T&A lampailla, jossa opastamassa oli kaverin kaveri. Siellä Sisusta todettiin, että kiinnostusta on ihan riittävästi ja että nyt vaan tänä kesänä sen kannattaa antaa mennä oman mallinsa mukaan ja katsoa ettei se ala tekemään mitään tyhmyyksiä. Sen ehdin pari kertaa näkemään, että lähti kiertämään tasapainopisteeseen kun minä ja lampaat liikuimme. Nyt olimme viime viikolla Lopella ja se sitten ei mennytkään ihan kuin elokuvissa. Aluksi Sisu oli liinassa ja kun kouluttaja antoi luvan päästää liinasta irti, niin Sisu meni liian lähelle lampaita. Hän käytti aikas voimakkaasti keppiä pariin otteeseen, vaikka olin alussa sanonut, että tämä koira ei käy kiinni lampaaseen. Siihen se sitten lopahti. Sisu vältteli lampaiden lähelle tuloa kierteli kauempana ja yllätys yllätys kakka alkoi maistumaan. Sille ei ollut lainkaan selvää, mitä siltä odotetaan ja mitä se saa tehdä. Toinen kierros oli samanlainen, joten vähän turha reissu oli se. Toivottavasti pääsisi johonkin vielä tänä syksynä edes kerran palauttamaan innon takaisin. Tähän tilanteeseen on aika mälsä jättää.

Marjan poiminta
Sitä Sisu on harrastanut paljon ja ahkerasti. Se alkoi mentsämansikoista, jatkui mustikoilla ja vadelmilla. Se todella etsii itsenäisesti marjoja ja syö niitä antaumuksella puskista ja pensaista. Nopea saa itsekin olla, jos samalle apajalle satutaan. Kasvikset maistuvat muutoinkin hyvin, mikään tarjottu ei ole jäänyt syömättä; omena, avokado, päärynä, hunajameloni, mansikka, mustikka, vadelma, porkkana, viikuna, nauris, kurkku, kesäkurpitsa, salaatti jne. Kaikki uppoavat hyvällä ruokahalulla ja lisää kerjätään.






sunnuntai 12. elokuuta 2012

Blogi muuttaa tänne

Vuodatuksen oltua jumissa yli kuukauden ja hukattua kaikki kuvat päätin siirtää blogin tänne. Blogger on sinänsä entuudestaan tuttu, kun olen pitänyt useamman vuoden treenipäiväkirjaa sen sivuilla. Se on kyllä aina toiminut hyvin eikä ole juuri takkuillut. Toivottavasti saan takaisin blogimotivaationi, joka katosi tuon heinäkuun katkoksen aikana. Vanhat tekstit löytyvät edelleen osoitteesta mohikan/vuodatus.net.

Paljon ja monenlaista on tullut erityisesti Sisun kanssa kesällä puuhattua. Mutta paljon on niitäkin päiviä, kun ollaan vaan lepäilty ja lenkkeilty.