sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Pilkku 6v


Pilkku juhli tällä viikolla synttäreitään työn merkeissä. Alla muistelokuvia vuoden 2006 viimeisiltä päiviltä.





keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Hampaiden teroitusta ja muuta puuhaa

Sisustaa on tullut pikku hiljaa kova puuhailija. Se nimittäin käyttää ihan kiitettävästi hammaskalustoaan erilaisiin kotona oleviin kohteisiin. Pöydältä pitkä poika myös ylettyy ottamaan oikein sopivasti kaikkea, mitä sinne on vahingossa saattanut jättää. Olen yrittänyt jättää luvallista purtavaa joka kerta, mutta se ei ole aina niin kiinnostavaa kuin kaikki muu. Meidän lattiassakin on eri puolilla taloa mukavia pikku koloja, kun se on jyystänyt ilmeisesti etuhampailla pitkin poikin lattiaa sellaisia ihmeellisiä kuoppia. Kaikkea pientä irtotavaraa ja tärkeitä papereita on myös nakerreltu.

Sain viime viikolla tiedon, että Pelastuskoiraliitto on hyväksynyt minulle nyt myös oikeudet testata jälkikokeita. Jee! Jälkikokeiden testaaminen menee kyllä ensi kevään kokeisiin, mutta hakukokeita pääsen testaamaan vielä tämän vuoden puolella.

Sisun metsäjälkeä alan jättämään nyt vähän taka-alalle loppusyksylle. Olemme siinä pisteessa, mihin sen ajattelinkin viedä tämän syksyn aikana. Annetaan ikää tulla lisää talven aikana ja lisätään haasteita sitten ensi keväänä tähän lajiin. Nyt siis saavutettu taso:
- jäljen ikä 1-4h on ok.
- Jäljen pituus ollut max 500m. Tämä ok enkä pidempää ota noin nuorelle, jotta into säilyy.
- esineet kaikki ok ja kepit ok.
- kulmat ok, joskin teräviä voi vielä treenata lisää.
- teiden ja polkujen ylitykset ok.
- jäljen nostaminen ok.




Sen sijaan alamme keskittyä ilmaisun opettelemiseen ja tietysti asfalttijälkeen, joita molempia teemme talven yli. Asfaltilla olemme ottaneet taas pari kävelyteitä pitkin menevää jälkeä ja voi että se on mukavaa puuhaa. Nyt hommassa on mielekkyyttä ja haastetta sekä koiralle että ohjaajalle. Tunnistusjälki on kyllä ihanan uusi ja haastava maailma tuohon metsäjälkeen verrattuna. Kaipaisin vaan lisää oppia tähän asiaan. Pitäiskö lähteä keski-Eurooppaan opintomatkalle  :)

Viime viikonloppu oli puuhakas, kun tuli treenailtua, remontoitua, seurattua mh-kuvausta, lenkkeiltyä yms. Pilkun kanssa meillä oli tosi hieno harjoitus perjantaitreeneissä, kun etsintäalueelta jäljen nostettuamme ajoimme n. 10 tuntia vanhaa jälkeä. Juuri tälläistä treeniä olin toivonut, sillä etsinnöissä tämä on hyvin tavallinen tilanne. Eli annetulla alueellasi partioidessa pitää kerätä havaintoja koiran reaktioista ja välittää tietoa johtoon. Koira nostaa eri-ikäisiä jälkiä vapaana ja yleensä se menee niin, että niitä vanhoja jälkiä pitäisi löytää niiden tuoreempien seasta luotettavasti. Pilkku kun on päälajiltaan hakukoira, niin ei ole juurikaan tullut sen kanssa ajettua yli 6h vanhoja jälkiä. Tämä oli minulle hyvä oppi siitä, että kyllä se vanhojakin jälkiä ajaa, mutta vauhti ja olemus ovat aivan erilaisia kuin tuoreemmalla jäljellä. Koiran luku korostuu näissä vanhoissa jäljissä kyllä erityisesti. Etsintäharjoitus muistutti monelta osin oikeaa etsintää. Sekä minä että suunnistaja mulattiin suohon, oli pimeää ja paikoin paskamaista maastoa, polut joita piti olla olivat kasvaneet umpeen, tehtävä oli sen verran haasteellinen että aikaa kului ja kuntoa testattiin jne.

Tänään kävin kuuntelemassa luentoa kansainvälisistä pelastuskoirakokeista (IPO-R). Lähinnä itselle jäi kiinnostus jälkikoetta kohtaan. Sitä voisi Pilkun kanssa kokeilla. Ketteryys-, tottelevaisuus- ja jälkiosiossa ei tunnuttu mitään ihmeitä vaadittavan. Lähinnä varmaan suurin este on taas se, että minulta puuttuu kokonaan se kilpailuvietti ja innostus käydä kokeissa. Täytyypä kaivaa vielä koesäännöt esiin ja tutkia tarkemmin vaatimuksia. Vaikka en koskaan IPO-R kokeisiin menisikään, niin ihan mielenkiintoista oli omaa tietämystään kokeista laajentaa.

Syyskuussa sanoin, että lokakuun puolessa välissä Rosy alkaa ontumaan. No hyvin oli veikattu, sillä tänään 17pvä alkoi ontuminen. Voi paskan paska ja plääh. Tätä se on sitten seuraavat puoli vuotta vähintään. Nyt täytyy eriyttää koirien lenkit kokonaan eikä Rosy pääse sitäkään vähää mukaan yhteisiin menoihin, sillä autossa istuminen on niin myrkkyä nivelrikolle kylmällä ja kostealla ilmalla. Mitä ihmettä keksisin sille aivotyöksi, kun liikuntaa joudun taas rajoittamaan aivan minimiin?

Ai niin, minulla on uusi ystävä. Sen nimi on Garmin 62s ja se on aikas pätevä kaveri metsässä. Tutustumisjakso on meillä nyt menossa, mutta toivottavasti edessä on monia yhteisiä metsäretkiä tämän syksyn aikana.



maanantai 8. lokakuuta 2012

Rullailut jatkuvat





Rullailut
Edellisessä päivityksessä kerroin aloittaneeni rullailmaisun opettamisen operantisti. Nyt olemme päässeet rullan ärsykekontrollivaiheesta siirtymään seuraavalle askelmalle. Olemme siis nyt ottaneet kosketuskepin käyttöön ja parhaillaan vaihdamme ärsykkeeksi kosketuskepin kosketusta. Kun ärsyke saadaan vaihdettua onkin aika ottaa maalimies mukaan kuvioon.

Pelottavan helposti ja vähällä vaivalla ollaan edetty. Väkisinkin hiipii ajatus siitä, että koska kosahtaa kunnolla. Toisaalta jos kosahtaa, niin tällä tapaa koulutettuna se ei haittaa, sillä aina voi irroittaa sen osion mikä ei onnistu ja treenata vain sitä ja sitten liittää sen uudelleen ketjuun. Mutta jotain tässä on pakko olla pielessä. Ei tämä näin laiskalla koulutusrytmillä voi mitenkään edetä näin helposti ja vielä teiniuroksen kanssa.


Jälki
Maastossa olemme joitakin kertoja jäljestelleet vaikka viikkotreeneihin ei olla koejärjestelyiden vuoksi päästy kuukauteen. Sisu on ajanut nyt myös ensimmäiset jälkensä säkkipimeässä. Pimeys ei tuntunut vaikuttavan, sillä esineilmaisut olivat loistavat ja hankalat kohdat sujuivat mukavasti. Sää oli todella kostea ja sateinen, joten töitä se joutui levinneen hajun vuoksi tekemään tavallista enemmän etenkin märällä suoalustalla. Asfaltti on ollut nyt aikas lailla tauolla. Kerran käytiin sateisella ja tuulisella ilmalla tekemässä vähän haasteellisempia kulmajälkiä, joka onnistui Sisulta yllättävän kivasti. Viime sunnuntaina se teki ensimmäisen jäljen, joka kulki pitkin kävelyteitä. Jäljellä oli ikää 45min ja koirallisa ja koirattomia häiriöitä ehti liikkua sekä ennen jäljestämisen aloittamista että jäljestyksen aikana jäljen päällä. Sisu ajoi jäljen niin hyvin, että olin onnesta sykkyrällä. Toivottavasti tätä lajia pääsisi harrastamaan syksyn pimeydessä enemmänkin.

Toko
Ollaan vähän jopa kehitytty tokoilussa. Ensimmäisiä kertoja sitten pentukurssin, minusta on tuntunut ajoittain siltä, että Sisu osaa jotakin. Pääpaino on nyt ollut luoksetulon eteentulossa ja siitä sivulle siirtymisessä. Perusasentoa ollaan myös hinkutettu vahvemmaksi ja takapään käyttöä käännöksiin.

Pilkun kuulumisia
Toissa perjantaiyö meni Pilkun kanssa hakukokeessa. Tulos oli meillä kuten kaikilla muillakin osallistujilla hylätty. Alue oli mielestäni ihan sopivan haasteellinen, tekemäni etsintäsuunnitelma oli erinomainen, työskentely alueella oli erinomaista eli en tehnyt mitään kökköä koko kokeen aikana, koira toimi erinomaisesti, meidän yhteistyö toimi erinomaisesti, ilmaisut olivat erinomaisia - mitä siis jäi puuttumaan? Yksi maalimies sinne jäi. Sää oli todella haasteellinen oli erittäin kosteaa, mutta kummallisen lämmintä ja usvaista. Vähän sateli koko yön ajan. Sama muovipressuun kokonaan kääritty maalimies jäi kaikilta kokelailta nostamatta. Kaikki löysivät kaksi muuta maalimiestä. Koirat eivät yksinkertaisesti olleet saaneet hajua mistään kohtaa maalimiehestä. Kun viimeisen koirakon koe oli ohi, maalimiehelle oli soitettu ja pyydetty avaamaan pressua. Sen jälkeen lähestyminen koiran kanssa ja kas kummaa koira oli saanut hajun vasta kahden metrin päästä. Eli koiran olisi pitänyt törmätä maaliin, jotta se olisi sen löytänyt. Jännä juttu, mutta ei edes kauheasti harmittanut tämä hylsy, sillä Pilkun työskentely oli niin kivaa katseltavaa ja kaikki muu onnistui niin hyvin. Testaajakin totesi, että vähänkään normaalimmassa säässä olisitte menneet heittämällä läpi. Pilkku oli myös nostanut kaksi maalia kaikista koirista parhaiten. Meillä on huhtikuun alkuun asti aikaa suorittaa koe ennen kuin edellinen vanhenee. Toivottavasti päästään kokeeseen vielä ennen sitä.

Kokeen jälkeisenä aamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen lähdettiin porukalla Padasjoelle Pelastuskoiraliiton testaajatapaamiseen. Olipas mukava tavata muita testaajia ja jutella ajankohtaisista aiheista ja kuulla ajatuksia ja käytäntöjä muualta Suomesta. Koko päivä reissussa vierähti, mutta automatkatkin sujuivat sutjakasti kun juttuseura oli mitä mainiointa. Niin ja nyt minulla on sitten virka-asukin eli testaajaliivi.
 
Tänään olin haastattelussa pelastuskoiratoiminnasta pelastusalan lehteen. Haastattelu tehtiin Tampereen keskustan kahvilassa, johon voi ja piti ottaa koiran mukaan. Vähän ajattelin etukäteen, että kuinka maalaisPilkusta tehdään kahvilapuudeli varsinkin, kun treenikaverin vuotias narttukoira oli mukana. Vielä mitä! Pilkku käyttäytyi sivistyneesti ja rauhallisesti, kuin olisi aina poikkeillut kahviloissa. Mukava tuttavuus oli ravintola Kahvilla Tammelantorin kupeessa.