torstai 26. joulukuuta 2013

Piparihaaste

Joulun pyhinä tuli vierailtua fb:ssa ja siellä oli kymmenittäin pipareita koirien suussa, kuonolla tai otsalla.  En tiedä mistä villitys oli saanut alkunsa, mutta piparihaaste näytti olevan koiraihmisten yleisin joulunajan päivitys. Tapaninpäivän iltana ennen iltalenkkiä avattiin mekin piparipaketti ja otettiin pari valokuvaa todisteeksi. Tässä kunkin tyylinäytteet.



Sisun treenivuoden yhteenveto

Missä mennään?

Metsäjälki
Kausi alkaa olla ohi, vaikka kertaalleen tulleet lumet jo sulivatkin pois ja metsässä pääsee taas jäljestämään. Sisu ajaa sujuvasti 5-6 tuntia vanhaa jälkeä, selviytyy silmukoista ja sotketuista alueista, nostaa jäljet oikeaan suuntaan yms. Ensi keväälle pitää miettiä uusia kommervenkkejä, mutta taitoa alkaa jo olla monenlaisiin koitoksiin. Saa vaivata vähän omaa päätään, että keksii haasteita ja kriteerin nostoja tästä eteenpäin. Tykkään edelleen sen huimasta motivaatiosta ajaa jälkeä metsässä. Pari ihmistä, jotka ovat nähneet ensimmäistä kertaa syksyn aikana meidän jäljestystä ovat ihmetelleet, että mitä ihmettä olen tehnyt, että se ajaa tuollaisella intensiteetillä jälkeä. Jaa, ennemminkin olen jättänyt tekemättä tiettyjä asioita. Superiloinen olen siitä, että Sisun jälkityöskentelyssä näkyy piirteitä, joita Rosylla oli. Taidan siis saada Rosylle seuraajan. Kahdessa jälkikokeessa käytiin onnistuneesti tänä vuonna ja ensi vuodeksi olisi suunnitteilla loppukokeet.

Tunnistusjälki
Kesän tauon jälkeen ollaan aloitettu tämäkin haastava harrastus. Sisulla on syksyn aikana ollut jälkiä lähinnä Tampereella. Se on treenannut erilaisia nostoja ja suunnan määrittämistä, erilaisia alustoja, erottelua, tuttujen ihmisten seisoskelua jäljellä jne. Innoissaan se on tästäkin lajista ja kehittynyt niin, että muutama viikko sitten treenikaverit tekivät meille Tampereen keskustan tuntumaan täysin sokkojäljen. Tähän mennessä olen tiennyt jäljestä ainakin jotakin, mutta nyt tiesin vain lähtöpaikan. Välillä jäljestys häiriintyy  ihanista tyttöpissoista, mutta pystyy jatkamaan hommia niiden jälkeen. Tämä laji on tällainen mielenkiintoinen sivuraide, mutta itselle tulee ainakin uutta oppia, jos ei tästä muuta hyötyä ole. Erityisiä tavoitteita ei tämän lajin osalta ainakaan toistaiseksi ole.

Haku
Meillähän on tässä lajissa kevyt 11 kuukauden tauko takana. Ilmaisuketju kiintorullalla on koossa ja kokonainen.  Sitä pitäisi viedä häiriöön, pitkille matkoille, liittää etsimiseen ja varmistaa rullan ärsykekontrolli. Sisu tekee ilmaisun ja näytöllemenon todella innokkaasti, mutta tarkka se on tekemisestään, joten eiköhän se vauhti tässäkin tasaannu, kun etsiminen lisätään mukaan. Olen supertyytyväinen, että valitsin koulutustavaksi kouluttamisen takaperin ketjuttamalla ja operantisti. Varsinaista koulutusaikaa ilmaisun opettamiseen on mennyt todella vähän ja Sisu on innoissaan asiasta. Omaa päättäväisyyttä ja näkemystä asia kyllä tarvitsi aika paljon, sillä negatiivisia kommentteja tuli ihan riittävästi. Yritän nyt talven ajalle saada itselleni motivaation treenata hakua/partiointia ilmaisuun liitettynä, jotta voin taas keväällä keskittyä jälkiin.






Toko
Alokkaan liikkeet olleet kasassa jo kauan, mutta häiriötä ollaan harjoiteltu koko syksy. Vielä pitäisi treenata lisää palkkaamattomuutta ja koetilannetta. Itsenäisyyspäivänä osallistuttiin harjoituskokeeseen, jonka arvosteli Riitta Räsänen koesääntöjen mukaan. Omasta mielestä Sisu tuntui löysälle, mutta teknisesti se oli hyvä, koska saatiin niin hyviä numeroita. Liikkestä maahanmeno, joka on varma liike, meni nollille. Hyppyliike oli niin hieno, että tuomari halusi tietää, miten se on koulutettu. Ykköstulos saatiin, mutta treenataan vielä liikkurin ja tuomarin aiheuttamaa häiriötä sekä palkkaamattomuutta niin, että ei tarvitsisi nollata mitään liikettä.
Sisun murkkuikä on melko lailla nyt ohi ja tokoilu alkaa olla taas ihan kivaa 10 kuukauden tauon jälkeen sen kanssa. Nykyisin se pysyy järjissään, vaikka tekee virheen ja pystyy jatkamaan treenaamista. Välillä tokoilu on jopa tuntunut ihan kivalle puuhalle ja siksi olenkin epäillyt oman mielenterveyteni tasoa. Talven ajaksi olemme vuokranneet treenikaverin kanssa viikottaisen hallivuoron, jotta päästään hömpöttelemään tokojuttuja lämpimässä ja valoisassa.



Mukava veijari :)



Kraniohoito
Sisu on varmaan jossakin kohtaa venäyttänyt selkänsä, sillä sen selkä meni syksyllä kireäksi ja se alkoi väistellä siihen koskemista. Se ei sietänyt hierontaa. Käytin sen osteopaatilla, mutta ajattelin sen tarvitsevan säännöllisemmän hoidon asian ratkaisemiseksi. Päätin testata kraniosakraalihoitoa, joka on hevosilla yleisesti käytetty hoitomuoto. Sisu on käynyt nyt hoidettavana kolme kertaa ja ugalabukalahoito on tehonnut. Selän jännittyneisyys ja kosketusarkuus ovat hävinneet. Jo kahden hoitokerran jälkeen se antoi koskea selkäänsä ja nyt sitä voi jo hieroa. Tammikuulle on aika varattuna osteopaatille, joten siellä pääsemme vielä syvemmälle tarkastamaan, että kaikki on kunnossa. Kraniohoitoon taidan turvautua jatkossakin, mikäli vastaavia tilanteita tulee sekä säännöllisin väliajoin terveyttä ylläpitävänä hoitona. Positiivista kokemusta lisäsi se, että sain hoitoajat sovittua viikonlopuille, jolloin minulla oli hyvin aikaa viedä koira hoidettavaksi. 




maanantai 14. lokakuuta 2013

Sisun tuloksia

Nopea päivitys Sisun syksyn kokeista.

13.9. olimme Pelastuskoiraliiton jälkikokeessa ja suoritimme hyväksytysti perus/pimeäkokeen. Kilometrin jälki meni nopeasti ja tarkasti. Kaikki esineet löytyivät ja jäljentekijä. Olin kyllä tosi tyytyväinen Sisun menoon vaikka se edelleen liian kovaa meneekin tuollaisella liian tuoreella jäljellä (n.2h).


Pito kunnossa!


12.10. Mahduttiin BH kokeeseen mukaan. Jännitin aika paljon taas kun oli ensimmäinen tottelevaisuuskoe uuden koiran kanssa. Hyvin se kuitenkin meni ja itse asiassa liikkeet menivät paremmin, mitä odotin. Mutta treenikaveriksi me tarvittaisiin joku kovalla äänellä huutava tyyppi ettei pk-tyylinen käskytys olisi niin ihmeellistä Sisun mielestä. Kokeessa oli muuten todella harvinaisen laaja rotukirjo, mikä oli mahtava juttu.  Sisulle siis hyväksytty BH.

Syksyn kohokohta on ollut myös Operantin ehdollistamisen work shop 3, jossa olin syyskuussa neljä päivää. Paljon taas oppia tuli ja mekaanista harjoitusta tietysti. Ehdottomasti vaihein tehtävä kyllä tähän saakka olleista kursseista. Viimeisenä päivänä olin aivan varma, ettei omat kanat osaa mitään, mutta kyllähän ne sitten osasivatkin ihan huiman hienot luupit.

Yksi syksyn mieleenjääneistä jutuista on myös biologi Helena Telkänrannan luentopäivä. Sieltäkin jäi moni juttu mieleen ja moni oma ajatus sai vahvistusta tieteellisestä näkökulmasta.

Syksy on ollut todella aktiivinen ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua. Niistä joskus myöhemmin... jos ehtii ja jaksaa.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

First and last

Nokian ryhmänäyttelyssä 4.8. saatiin Sisulle näyttelytulos. Käytiin kaksi näyttelyä samalla kertaa,  ensimmäinen ja viimeinen. Tuomarina Janiki Steinbock.

NUO-ERI/ UKL exellent
NUK1/ UKK1
SA/ CK



Kiva, kiitti, moi.


Meidän Titta-ystävä nappasi koko potin ollen ROP. Onnea!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lomailua

Kesälomareissu suuntautui Lounais-Suomeen ja kaikki koirat olivat tietysti mukana. Reissu meni mukavasti vaikka ensimmäinen päivä olikin todella kuuma. Tukikohtana toimi vuokramökki, joka oli oikein passeli meidän tarkoitukseen. Sisu ei tuhonnut mitään, vaikka koirat olivat siellä yhtenä päivänä keskenään pidemmän aikaa, kun olimme ihmisriennoissa. Sitäpaitsi olen ratkaissut sen, miksi rannikolla asuvat suomen-ruotsalaiset kokevat olevansa kaikissa tutkimuksissa onnellisempia kuin suomalaiset keskimäärin. NO. Koko reissun aikana ei ollut hyttysiä, kärpäsiä, paarmoja, polttiaisia tai mäkäräisiä. Vaikka oltiin kyllä muuallakin kuin kaupungissa. Helppohan siinä on sitten hymyillä ja vastata onnellisuustutkijalle olevansa onnellinen, kun koko ajan ei erilaiset hyönteiset kuppaa kuiviin. Kohtahan meillä täällä Sisä-Suomessa alkaa myös hirvikärpäskausi, joka tietää sitä, että paukamia riittää pakkasiin saakka.

Nuuksiossa omaa uimavuoroa odotellessa.






Pojat patikoi.



Ruukkikylistä tässä Fiskars.




Raaseporin ensimmäinen paloasema on kyllä symppis.



Rannikolla.

Ensimmäinen kesän jälkikursseista on päättynyt ja siitä jäi kyllä oikein hyvät fiilikset. Ihanaa kun ihmiset näkevät oman koiransa aivan uudessa valossa ja löytävät yhteistä kivaa tekemistä. Toinen jälkikurssi on jo hyvässä vauhdissa ja sielläkin on jo ehditty näkemään iloisia ohjaajia ja innostuneita koiria.

Pilkku suoritti jäljennostokokeen ja kuittasi sillä hälyryhmäpaikkansa, kunnes taas ensi vuonna on taidontarkistus vuorossa. Jälkikokeeseen olin ajatellut mennä sen kanssa, mutta ei taideta päästä syksyn kokeisiin omien koetestausten ja muiden päällekkäisten menojen vuoksi. Se on pääosin jäljestellyt tänä kesänä, mutta nyt otetaan taas vähän enemmän hakua ohjelmaan. Pilkku on päässyt kaksi kertaa tehdasalueelle treeneihin ja on ollut niin täpinöissään, ettei ole meinannut housuissaa pysyä.

Ansku Loirin tottiskoulutuspäivässä tuli paahduttua pari viikkoa sitten. Koulutus ei ehkä ollut ihan niin hyvä, kuin viime vuonna, mutta paljonhan se anti riippuu osuvatko ihmisten valitsemat ongelmat yhtään omalle kohdalle. Joitakin hyviä ajatuksia jäi mieleen, joihin täytyy muistaa kiinnittää huomiota, kun niitä lähtee kouluttamaan omalle koiralle. Tarkkaan täytyy miettiä esim eteenlähetyksen opettaminen tuollaiselle juoksemisesta palkkaantuvalle ja kyyläämiseen taipuvaiselle koiralle. Itse kun kouluttaa lähes pelkästään operantisti ja käyttää paljon kohteita, niin koulutusvinkkejä ei kauheasti tarttunut mukaan, mutta  onhan se hyvä etukäteen tiedostaa ongelmia, mitä saattaa tulla eteen, jos kriteeri ei ole kohdillaan.

Loma on lopuillaan ja kaiken maailman touhua on riittänyt sen verran, ettei kummoisia treenikuvioita ole ehtinyt tekemään. Pari kertaa olen Sisun kanssa käynyt vieraalla kentällä ottamassa vire/kontaktitreeniä. Henkilöryhmää ollaan myös liitetty mukaan seuraamiseen. Nopeasti se hoksasi, että ohjaajaan kannattaa siinäkin pitää kontaktia. 

Pomppaaja-Sisu ylitti itsensä, kun meillä oli pari päivää kylässä kummityttöni 4v. Kertaakaan Sisu ei hypännyt kohti tyttöä ja käyttäytyi koko ajan rauhallisesti niin sisällä kuin ulkonakin. Tykkäsi halailusta, korvien vääntelystä, suun ja nenän tutkimisesta yms. Hieno juttu murkkuikäiseltä kelpolta, jolla ei juuri lapsikontakteja ole ollut pentukotinsa jälkeen. Sisu yllätti myös ensimmäisessä ulkopuolisen ihmisen tekemässä hieronnassa. Alun pienen venkoilun jälkeen se rauhoittui täysin ja näki unia loppuhieronnan ajan. Mutta meidän hieroja-Tanja onkin rauhallinen ja taitava, joten mikäs siinä nukkuessa ja nautiskellessa.







torstai 4. heinäkuuta 2013

Sisun kesätreenejä

On treenailtu erilaisilla kokoonpanoilla metsäjälkeä ja tokoa sekä pari kertaa jopa esineruutuakin. Kiitos kaikille ihanille treenikamuille!

Metsäjäljellä Sisu posottaa entiseen malliin. Alan siirtämään painopistettä kinkkisempiin harjoituksiin, jossa se joutuu työstämään jäljen kulkua vahvemmin. Ainakin treenaamaan tiellä ja poluilla kulkevia jälkiä ja vaikeampia esineitä sekä harhajälkiä. Lähtöhajua voisi myös ottaa silloin tällöin mukaan metsään, jotta rutiini rikkoutuu.





Tokossa olen keskittynyt vain ja ainoastaan kahteen mörköön, joita on työstetty kotipihassa. Tajusin muutamia viikkoja sitten, mikä on mörköjen mörkö. Se on seisomis-käsky. Se on ollut mörkö kevättalven yhdestä hallitreenistä lähtien, mutta nyt tajusin että sama sana on tehnyt hypystä epämielyttävän ja ahdistavan. Olen miettinyt pääni puhki, mikä ennen niin iloiseen ja vauhdikkaaseen hyppyyn on tullut, mutta kun nyt sen keksin, pääsin asiaa työstämään. Hyppy kiva, mutta seisomiskäsky on yhdistynyt siihen ja siitä on tullut kamala.Vaaputin piti jättää myös pois tästä samaisesta syystä.

Mietin eri vaihtoehtoja. Päädyin yllätys yllätys kohdetyöskentelyyn. Naksutin esiin ja Sisu seisomaan kohteelle, sitten toiselle kohteelle ja sitten juoksemaan vihjeestä toiselta toiselle. Kun se osasi juosta kohteiden väliä vihjeestä, niin laitoin hypyn yhdellä laudalla väliin. Ahistus iski, mutta kohdetyöskentely oli ollut niin kivaa, että se voitti ja yhden laudan yli meno alkoi onnistumaan. Kun toistoja saatiin vähän alle, niin pystyttiin ottamaan myös lelupalkkaa mukaan. Tässä kohtaa oltiin jo selkeästi voiton puolella. Tämän jälkeen lisättiin uusi lauta/päivä ja edelleen hyppy on sikahauska. Viiden päivän jälkeen Sisu hyppää iloisesti 5:n laudan yli. Vähän vielä varmuutta lisää, niin päästään kotipihasta pois kylille. Seisomiskäskyä en liikkeessä nyt käytä, vaan treenaan sitä alkuperäistä mörköä erikseen. Niin ja mainittakoon vielä erikseen, että askartelin hypyn ITSE.

Videoin Sisun hyppäämistä, sillä halusin nähdä miltä se teknisesti näyttää. Omaan silmään näyttää aika hyvälle tuolla korkeudella ainakin. Sisulla on hyvin kroppa hallinnassa ja ponnistaa voimakkaasti takapäällä. Tilasin nyt vihdoin Palveluskoira -lehden ja sain itselleni numeron, jossa on Vappu Alatalon hyvä kirjoitus hyppytekniikasta. Näihin harjoituksiin pitää palata kyllä syksyn/talven aikana.





Seisomiskäskymörkö on peruja kevättalven hallitreeneistä ja se aloitti sen kaiken teiniepävarmuuden, jota esiintyi koko kevättalven ajan hallissa. Sisulla on yhdistynyt siihen sanaan hyvin epämiellyttävä tunne. Ja keväällä päätin, etten sitä lähde rääpimään yhtään, ennen kuin on aikaa ja suunnitelma paneutua siihen. Sitä lähdin työstämään sheipaamalla seisomaan pysähtymistä alusta alkaen. Alkoi sujua. Sitten työstettiin takaisin taitoa seistä paikallaan. Edellisistä kokeiluista tiesin, että ei kestä MITÄÄN sanaa tehdessään sitä. Naksuttimen avulla sain siedätettyä hyvä, hieno ja taitava sanat. Sitten uusi vihje ja nyt olen pystynyt ottamaan omaa liikettä häiriöksi ja lelua mukaan ja hyvin tapittaa paikallaan. Nyt pitää vielä saada vihje kunnolla liitettyä seisomiseen. Itsevarmuutta lisää tekemiseen ja sitten viemään asiaa eteenpäin. Tämä on ollut hyvä oppi monessakin asiassa. Ei toivotusta ehdollistumisesta, käytöksen muokkaamisen vaihtoehdoista, välttämiskäytöksestä jne. Tästä lähtien katson kyllä entistä tarkemmin, mihin tilanteeseen koirani vien. Sen verran kökkö on ollut koko juttu. Maalissa ei olla lähellekään vielä, mutta nyt jo matkalla sinne.

Ampumassa on käyty parisen kertaa kelpieseurassa. Olen ottanut leikin lisäksi pieniä seuraamispätkiä. Ihan ok lelupalkalla. Sisua kuitenkin kiinnostaa kovasti, kuka ampuu ja mistä ja mitä joku muu tekee, joten yleistä häiriön sietoa täytyisi harjoitella kovasti. Itse laukaus ei ole mitenkään pelottava tai häiritsevä. Juoksevat koirat ja lentävät lelut ovat nyt myös pahoja häiriöitä. Niitä täytyy harjoitella kovasti ennen kuin olemme koevalmiita. Tällä hetkellä pää pyörii kuin pöllöllä, kun joku linkoaa palloa ja koira juoksee sen perään. Sisun oma keskittyminen hajoaa siinä kohtaa täysin.

Maanantaina kokoonnuttiin yhteen liiton tunnistusjälkityöryhmällä ja saatiin taas paljon aikaiseksi. Ihanaa, että tällä asialla ja työryhmällä ei ole kiire, vaan saa käyttää aikaa asioiden työstämiseen. Samalla testailtiin omilla koirilla poliisikoiralaitoksen harjoitustiloissa hajuerottelujuttuja. Vieras paikka, vieraat ihmiset, vieraat hajut, vieraiden koirien hajut ja ohjaajalle sokkona - ei ollut helppoa ei. Mutta motivaatio nousi kyllä taas. Olin jo vähän kallistunut kesän aikana lajivalinnoissa toiseen suuntaan treeniryhmän puuttumisen vuoksi, mutta päivä sai taas kipinää syttymään.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Uimakoulua ja patikkaa

Poikettiin patikalla Seitsemisen kansallispuistossa kesäkuun puolessa välissä. Meillä oli neljän ihmisen ja kahdeksan koiran porukka ja reissu sujui oikein hyvin myös kaikkien nuorisokoirien osalta. Itselläni oli mukana Sisu ja Pilkku. Kahtena päivänä tehtiin päiväpatikat ja yöpymispaikkana oli Pitkäjärven tukkilaiskämppä. Illalla saunottiin ja katseltiin terassilla hiljaista järvimaisemaa. Kiva välillä patikoida myös isommalla porukalla.






Huoltoa
Vesikoirat kävivät Piiralla muutama viikko sitten. Pilkulla ainoastaan lukko rintarangassa. Rosy alkaa jäykistymään. Selkärankaan ei saa enää liikettä. Toivottavasti etupää kestäisi vielä vähän aikaa, koska sitten on seinä vastassa kun se ei enää rasitusta kestä. Nivelten levon jälkeinen jäykkyys ja kipu ovat tämän kesän uusi ja ikävä juttu. On vaikea tulla autosta lenkin jälkeen pois tai päästä nojatuolista liikkeelle.


Patikoija tauolla




Uimakoulu
Sisu on ollut uimakoulussa. Uimamaisteriksi on pitkä matka, kun esikoulusta pitää aloittaa. Lähdettiin siitä, että se ei varpaitaan veteen laittanut. Nyt hakee lelua niin pitkältä, kuin jalat vielä ylettävät pohjaan. Naurettavintahan tässä on se, että sen seurana asuu kaksi vesikoiraa, jotka uivat mielellään ja että asumme itse järven rannalla. Veteenmenoon ensimmäisellä kerralla opasti kannustavaan tyyliin noutaja Ada. Sen jälkeen minäkin olen kelvannut vesileikkikaveriksi. Muutama kuva Marian kamerasta:










Kotisivut historiaa
Poistin vanhat kotisivut käytöstä ja siirsin tekstit tänne blogiin koirille omiksi sivuiksi. Täytyy muokkailla tekstejä joskus uuteen uskoon ja laittaa tuoreempia kuvia. Sitten syksymmällä... Ny ei kerkee.

Ai niin, viime sunnuntaina olin jännässä seurassa. Oltiin kaverin kanssa jäljestämässä ja lenkillä samassa metsässä karhun kanssa. Kolme tuntia samoilla mättähillä, mutta ei sitten törmätty ja asia selvisi vasta poislähtiessä, kun paikalle tullut tuttava näki karhun autosta. 

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Koluttuja retkikohteita

Mietin, että missä uudessa retkikohteessa kävisi patikoimassa. Samalla ryhdyin muistelemaan viimevuosien retkikohteitani. Listasin niitä sitten tännekin muistiin, koska unohtelen aina paikkoja, joissa olen käynyt. Jaottelun tein samalla tavalla kuin Metsähallituksen luontoon.fi -sivustolla. Tässä ei siis ole mukana paikallisia kohteita, jotka nekin ovat usein hienoja. Loppuviikon kohteeksi valikoitui Nuuksion kansallispuisto, johon tehdään päiväpatikka kesälomareissun yhteydessä.





Kansallispuistot
Seitsemisen kansallispuisto (lähin kansallispuisto, jossa tulee käytyä joka vuosi)
Helvetinjärven kansallispuisto
Kolin kansallispuisto
Pallas- Yllästunturin kansallispuisto
Lemmenjoen kansallispuisto
Urho Kekkosen kansallispuisto
Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto
Kauhaneva-Pohjankankaan kansallispuisto
Isojärven kansallispuisto
Lauhavuoren kansallispuisto
Salamajärven kansallispuisto







Muut suojelualueet
Mallan luonnonpuisto
Kevon luonnonpuisto
Kolvananuuron luonnonsuojelualue
Ruunaan luonnonsuojelualue
Siikanevan soidensuojelualue
Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue
Siikalahti
Aulangon luonnonsuojelualue






Erämaa-alueet
Käsivaren erämaa-alue / Kilpisjärvi
Muotkatunturin erämaa-alue

Muut alueet
Hetta
Hämeenkangas
Pukalan virkistysmetsä
Laipanmaa
Preiviikinlahden suojelualue

Norjassa Varangin niemimaa
Virossa luonnonsuojelualueet/kansallispuistoalueet Läänemaa

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Pekka Korrin esineruutukoulutus 25.5.

Jälkikoetta seuraavana aamuna suuntasimme Sisun kanssa Pekan esineruutukoulutukseen.

Koulutus alkoi teorialla ja jutustelulla eruudusta. Kävimme läpi aloittamisen, yleisimmät ongelmat, monipuolisen harjoittelun ja kilpailutilanteeseen valmistautumisen sekä myös kilpailutaktiikkaa. Esineruutu koetaan ylemmissä luokissa yleensä haastavaksi sen vuoksi, että
- Sitä treenataan liian vähän, koska ajatellaan siitä saatavan vain 30 pistettä. Ne ovat kuitenkin halutun lopputuloksen saamiseksi aika tärkeitä pisteitä.
- Koiraa ei valmenneta koetilanteeseen, vaan koetilanne poikkeaa paljon treenitilanteesta.
- Ohjaaja roiskii koiraa ruutuun eikä osaa päätellä koetilaneteessa esim. hajujen liikkumista

Kokeessa esineruudussa yleensä kokelailta loppuu aika. Kellotus pitäisi siis ottaa jo treeneihin mukaan ja miettiä sellainen vauhti itselle, että on käynyt ruudun läpi 2-3min aikana sen jälkeen voi vielä paikata joitakin kohtia mikäli kolmea esinettä ei kädessä ole. Tuomarilta kannattaa myös kysyä, paljonko aikaa on jäljellä. 5 min on niin lyhyt aika, että yhden kohdan hinkkaamiseen ei ole aikaa.


Esine hallussa. Kuva E. Juvakka


Muita vinkkejä kokeeseen/harjoitteluun
- Jätä koira virittymään esineruudun kohdille tuomarin puheiden ajaksi. Tee näin siis jo treeneissä.
- Ota tuulen suunta huomioon. Tarkkaile mistä suunnasta koira sai hajun esineestä - mihin haju liikkuu.
- Paina mieleen missä koira on käynyt, mikä on käymättä.
- Myös tyhjän piston paluulta nenä auki, jolloin esine saattaa löytyä paluumatkalla.
- Ohjaaja siirtää paikkaa piston aikana.
- Esinemotivaatio rakennetaan huolellisesti nuorelle koiralle leikkimällä esineillä säännöllisesti kotipihalla. Kummalliset esineet tehdään koiralle tutuksi aina etukäteen kotona, jolloin ruudussa ei koskaan tule sitä ongelmaa, että koira ei halua ottaa esitettä suuhun. Pienimpiä ja kummallisempia esineitä joita Pekalla itsellä on kokeessa ollut: jääkiekko, kynä, golfpallo, koiran lelu, tiskiharja.
- Treenataan vieraiden koirien kuolaamilla esineillä.
- Treeneissä itse ei aina kannata olla tallaamassa ruutua, jotta omalle koiralle tulisi silloin tällöin sellainen harjoitus että koetilannetta vastaavasti ruudussa ei ole ohjaajan hajua.
- Älä koske koiraan lähetystilanteessa, kun et siihen voi kokeessakaan ekan lähetyksen jälkeen koskea.
- Usein kokeessa yksi esine on todella lähellä lähetysreunaa.

Kolme tapaa aloittaa
1. Ohjaaja vie esineen
2. Toinen ihminen vie esineen
3. Ohjaaja ja koira vievät esineen yhdessä

Viimeisellä vaihtoehdolla on paljon hyviä puolia mm. pistojen treenaamiseen.

Ruutuvihkossani on paljon piirrustuksia, jotka kertovat erilaisista treeneistä. Niitä ei kärsivällisyys riitä tähän lähteä piirtämään, vaikka kuvat havainnollistavat asioita todella hyvin ja olivat todella hyvää antia.




Sisun treeni
 

Maasta se pienikin ponnistaa. Kuva E. Juvakka.



Treenipaikka oli meille todella haastava, sillä Sisulla on elämänsä aikana tehnyt vain kaksi treeniä. Alusta oli suota, jossa kasvoi polven ja jopa reiden korkeudelle suopursua. Se vaikeutti kisatasolla olevien koirienkin tehtävää aika paljon. Ja minulla oli niin pieni koira, että siitä ei kuulemma saanut valokuvia, kun se hukkui pöpelikköön :)

Tehtiin kolme kertaa niin, että appari vei esineen ruutuun ja me katselimme perään. Esinemotivaatio erinomainen, etsi hyvin, kakkosesinettä joutui etsimään kauan ja silloin lähti käyttämään esineenviejän jälkeä avukseen. Kolmas taas nopea etsintä läheltä ja hyvä palautus. Kouluttaja totesi Sisun olevan lahjakas ja antoi vihjeeksi suorien pistojen harjoittelemiseen esineen viennin yhdessä minun kanssani. Silloin jäisi ongelmatilanteissa jäljestämällä yrittäminen pois. Lisäksi saatiin ohjeeksi leikkiä kotona kaikilla erikoisilla esineillä, jotta koiran esinemotivaatio säilyisi aina yhtä hyvänä. Yhtä esinettä viedään vielä pitkään kerrallaan.

Hyvä koulutus, jossa keskityttiin rajattuun aiheeseen syvällisesti.  Hyvä oli nähdä myös millaisia ongelmia kisaavilla koirilla oli ja miten niitä ohjeistettiin ratkaisemaan.



Se on täällä! Kuva E. Juvakka.

Jatkomietteitä

Seuraavalla viikolla oli pakko kokeilla tuota esineiden vientiä yhdessä. Ja vitsit että se toimikin hyvin. Kolmella esineellä täysin suorat pistot nenä auki. Eka noin 20m, toka 30m ja kolmas 5m päässä. Näin siis jatketaan, mikäli pk-puolelle omaa kiinnostusta ja aikaa riittää tuon pelastustouhun jälkeen.

Tällä viikolla olin katsomassa PAJÄ1 kisoja ja taas kyllä hirvittää se metrinen. Hyviä koiria kisaamassa kera suht. kokeneiden ohjaajien ja yhdenkään hyppy ei näyttänyt kovin hyvältä.Eipä näyttänyt hyvältä yhden  koiran ohjaajan käytöskään. Lateli perkeleitä koiralleen kesken kokeen ja todella osoitti koiralleen olevansa tyytymätön tähän. Pois lähtiessää tottiskentältä vielä potkaisi koiraa kylkeen. Tuomari ei reagoinut näihin mitenkään :(


sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Jälkikokeessa 24.5.

Sisun ensimmäinen koe oli Pelastuskoiraliiton jälkikoe ja siinä peruskokeen päiväosuus. Jäljellä pituutta 1km, ikää 2h, jätetty 4 esinettä ja päässä on jäljentekijä. Aikaa suoritukseen on 30min.

Löysimme kaikki esineet ja jäljentekijän vaaditussa ajassa ja hallittavuus meni oikein hyvin, joten hyväksytty suoritus on koekirjaan kirjattu.

Jäljen nosto meni erinomaisesti. Pysäytyksessä menohaluja oli aika paljon. Ensimmäisen kulman jälkeen jälki hukkui hetkeksi, mutta saatiin se yhteistuumin nostettua uudelleen. Jälki kulki hyvin vaihtelevassa ja monipuolisessa pirkanmaalaisessa metsässä, jossa oli sekä korkeusvaihtelua, tiheämpää ryteikköä, aukkohakkuuta ja riistahäiriötä (ruokinta ja nuolukivipaikat). Riistapolkuja oli aika paljon ja olen todella tyytyväinen, että Sisu pysyi koko ajan ihmisen jäljellä. Jokaisella esineellä juotin koiraa, sillä ilma oli lämmin ja se läähätti aika paljon. Läähätystä tietysti lisäsi vauhti, jolla se yritti päästä eteenpäin kiskomalla minua perässään.

 Kokeet on nyt korkattu hyvin mielin. Katsotaan tuleeko syksyllä jatkoa.







torstai 23. toukokuuta 2013

Patikointia ja puuhailua


Wappupatikalla
Kävin Sisun kanssa pitkällä päiväpatikalla Pohjois-Pirkanmaalla. Tarkoituksena oli kokeilla, miten se pitemmällä patikalla kulkee mukana. Telttayö jäi kokeilematta sillä öisin oli lämpötila lähellä nollaa. Hyvin sujui patikka ja rauhassa saatiin mennä. Päivän aikana ei muita ihmisiä nähty, mutta tarkoituksella mentiinkin pääreittien ulkopuolella.








Tarkoituksella pidin pidemmän evästauon parin tunnin patikoinnin jälkeen. Halusin nähdä miten jäppinen rauhoittuu lepäilemään. Hyvin rauhoittui ja pötkötteli pitkällään ja taisipa ottaa pienet unetkin.

Menneet viikot ovat pitäneet sisällään jälkikokeen testausta, jälkikurssilaisten koulutusta, pelastuskoiriin liittyviä kokouksia ja aika monta metsäjälkeäkin ollaan ehditty ajamaan ja lenkkeilemään mukavien kaksi ja nelijalkaisten kanssa. Metsäjäljellä vauhti kohosi heti sellaisiin sfääreihin, että oli pakko tehdä jälkiin reilusti haastetta erilaisilla siksak kuvioilla. Vauhti alkoikin tasoittumaan muutaman vaikean jäljen jälkeen järkevämmälle tasolle. Helsingissä vietin yhden sunnuntain Pelastuskoiraliiton hallituksen asettamalla tunnistusjälkityöryhmällä, jonka jäsenenä olen. Mielenkiintoista lähteä miettimään tunnistusjäljestämisen tulevaisuutta pelastuskoiratoiminnassa Suomessa.


Sisun emä Tira on ollut taas ahkera ja pätevä. Tira on nyt Ruotsin käyttövalio. Grattis! Nyt on kaikki Sisun sisarukset MH-kuvattu ja röntgattu. Pentue on sosiaalinen, leikkii ja tarttuu hyvin, hyvät reaktiot, suhteellisen pelotonta sakkia ja kaikki laukausvarmoja. Röntgenkuvatkin olivat oikein hyvät kaikilla, joten mukava pentue on maailmalle lähtenyt.







lauantai 27. huhtikuuta 2013

Kevättä pukkaa

Koottuja kuulumisia

Pääsiäisenä pidettiin pienellä tunnistusjälkiporukalla Pelastuskoiraliiton yhteistreenit. Ensin jutustelimme parisen tuntia treenaamisesta, kertyneistä kokemuksista, eri koulutusmalleista yms. Sitten siirryimme treenailemaan neljää koiraa jo osittain lumettomalle ja kuivalle asfaltille.
Sisulla oli hyvin tuore jälki vastatuuleen, joka kulki isojen rakennusten välissä. Tämä aiheutti huomattavasti normaalimpaa kovemman vauhdin. Kommentiksi sain, että minulla on nopea ja siksi vaikealukuinen koira :) Onneksi olen itse siihen tottunut, joten Sisu ei tunnu erityisen nopealle eikä vaikealukuiselta. Näitä yhteistreenejä olisi kiva jatkaa, jotta pienet harrastajamäärät eri puolilla Suomea saisivat jaettua tietoa toisilleen.



Pelastuskoiraliiton seinäkalenterista 2012 parhaaksi kuvaksi on valittu marraskuun kuva, joka on treenikaverin ottama kuva Pilkusta ja partiosta. Iloisena yllätyksenä tästä Pilkku sai lahjakortin M&M liikkeeseen. Pilkun kanssa suuntaamme siis yhdessä shoppailemaan. Itselläni ei sitä kuvaa ole, joten en voi sitä tähän liittää näytille.

Rosy ja Sisu kävivät rokotuksilla yhdessä. Erinomaisessa fyysisessä kunnossa Sisun todettiin olevan ja kaikki meni mutkattomasti. Mitä nyt lääkäriä tervehdittiin vähän hyppimällä.

Metsäjälkikausi on päästy vihdoin aloittamaan ja kylläpä se onkin taas mukavaa. Keskiviikkona pääsivät kaikki koirat tekemään pienet jäljet ja jälkien vanhenemista odotellessa tehtiin esineruutua. Sisulla elämänsä eka esineruutu nyt takana. Ajatukseni siitä, että koira opetetaan ensin käyttämään nenäänsä ja sitten noutamaan ja kun ne onnistuvat niin yhdistää nuo kaksi asiaa suoraan esineruutuun, toimi paremmin kuin hyvin. Sisulla oli heti nenä auki vaikka intoa ja vauhtia oli aivan riittävästi. Se oli tarkka ja löysi helposti esineet, jotka se kiidätti kovaa vauhtia suoraan luovutusasentoon. Ilman mitää suullisia käskyjä se osasi yhdistää opittuja asioita uudessa ympäristössä ja tehtävässä. Olen ilmoittautunut toukokuun lopulle Korrin esineruutukoulutukseen, joten kauheasti en ennen sitä halua tehdä mitään, sillä on kiva kuulla mitä hän lähtisi tekemään ihan puhtaalle pohjalle. Minulle ei ole vielä koskaan avautunut se, mikä siinä esineruudussa on vaikeaa. Mutta eiköhän sekin avaudu. Ihanaa oli viettää ilta aurinkoisessa ja melkein lumettomassa metsässä.

Perjantaitreeneissä ajoin Pilkun ja Sisun kanssa kilometrin jäljen puoliksi. Jäljellä ei ollut yhtään esinettä.  Pilkulla oli vaikeaa, sillä se sai ilmavainua peurasta tms. Päästiin jälki kuitenkin loppuun. Sisun jälki oli yli 3h vanha ja pimeää jo oli sitä ajaessa. Kauhealla höökillä mentiin, miten keskikokeinen koira voi vetää tämän kokoista ihmistä perässään pitkin metsiä.  Sisua ei peurat kiinnostaneet vaan jälki jälki jälki. Luottamus kasvoi kyllä Sisuun tämän jäljen myötä. Eipä tarvitse ajatella sen vaihtavan riistalle. Mutta esineitä on jäljellä oltava, muuten tulee kuolema siinä vauhdissa.




Tokoinspistäkin olisi nyt ilmassa, kun pääsee kentille treenailemaan. Täytyisi tehdä vähän suunnitelmaa, missä järjestyksessä asioita ja palikoita lähtisi kokoamaan. Osa alo-avo liikkeistä on siinä mallissa, että niitä pitäisi tehdä erilaisissa häiriöissä ja lähteä harjoittelemaan palkkaamattomuutta. Osa on hyvin keskeneräisiä, kuten hyppy, jota ei olla talviaikaan päästy treenaamaan ollenkaan. Sisu tuntuu nyt olevan ulkokentällä todella hyvällä fiiliksellä eikä teiniahdistuksesta ole siellä tietoakaan.

Lenkkeilty ollaan ahkerasti ja yritetty etsiä metsiä, joista lumet olisivat sulaneet. Kylläpä sekin on ollut taas niin mukavaa ja voimaannuttavaa. Viikonloppuisin ollaan oltu paljon ulkona ja tehty metsäretkien lisäksi pihahommia. Koirat ovat ihan väsyneitä tällaisten päivien jälkeen ja Sisukin putoaa niille sijoilleen, kun ilta koittaa. Ihanaa on myös ollut se, että en ole koko ajan jossakin työmatkalla ja tee koko ajan ylipitkää työviikkoa. Energiaa ja aikaa jää nyt itselle ja on kiva tehdä suunnitelmia kevään ja kesän varalle. Lomakin siintää jo kolme viikon päässä.

Lenkkimaastoissa solisee




Pilkun käpy on pudonnut puroon




Pojat irrottelee



Rosy nautiskelee metsästä rauhallisemmin




maanantai 8. huhtikuuta 2013

Terveystulokset

Vihdoinkin lausunto Kennelliitosta tuli.

Sisun lonkat A/A ja kyynärät 0/0.

Jeeeeeeeeeeeeeeeee!

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Sisu läpivalaisussa

Eilen käytiin röntgenissä. Otettiin kuvia koko rahalla. Sisulta kuvattiin lonkat, kyynärät, selkäranka, rintaranka ja kaularanka. Kaikki olivat puhtaita eikä mitään puuttunut eikä ollut liikaa. Luusto oli kauttaaltaan terve. Joten ei muuta kun kovaa käyttöä seuraavat kymmenen vuotta - toivottavasti. Nyt vielä odotellaan Kennelliiton tuomiota lonkista. Arvio niistä saatiin, mutta odotellaan viralliset tulokset. Tarkasteltiin lääkärin kanssa jokainen kuva tarkasti näytöllä ja sen jälkeen sain ne kätevästi omaan sähköpostiini.

torstai 14. maaliskuuta 2013

Sisu (14kk) MH-luonnekuvaus Ruotsissa 9.3.2013

Järjen valo ei taas loistanut, kun perjantai-aamuna klo 04.30 starttasin auton kohti Busligans ja Vickulas kenneleiden järjestämää mh-luonnekuvausta Länsi-Ruotsiin Hammarön palveluskoirayhdistyksen tiluksille. Matkaan mukaan lähtivät Henna ja Noki-kelpie, jotka saivat myös paikan kuvaukseen.

Turusta lähdimme päivälaivalla kohti Tukholmaa. Sisulla oli jännät paikat, kun Noki piti sen hytissä kurissa ja järjestyksessä. Pikku-poikaa jännitti sen verran, että sohvan nurkka oli ainoa paikka, missä pystyi olemaan. Laivalla ei ollut oikein muuta viihdykettä kuin syöminen, sitä sitten harrastettiin senkin edestä. Kerran käytiin kannella koiria pissittämässä ja aurinkoista säätä ihailemassa. Siellä otin ajan kuluksi Sisulle vähän porras ja alustatreeniä. Pitkän päivän jälkeen saavuimme illalla Tukholmaan, josta matka jatkui seuraavalla etapilla.

Kiireellä suunnistettiin Tukholman laitamilla olevalle eläinlääkäriasemalle, jonne olimme varanneet illalle ajan ekinokokkoosilääkitystä varten. Se kun pitää ottaa viimeistään vuorokautta ennen Suomeen paluuta. Koirien lenkityksen jälkeen menimme päivystävälle eläinlääkäriasemalle ja eihän siellä mitään aikaa löytynyt. Hetken asiaa selviteltyämme, jokin merkintä kuitenkin löytyi, pääsimme vastaanottohuoneeseen syöttämään koirille omat lääkkeet ja saimme merkinnät passeihin. Matkat jatkui kohti Örebrota, jossa hotellihuone meitä odotti. Reilu parisataa kilometriä ajoa vei viimeisetkin mehut ja kun n. klo 23 saavuimme hotellille olimme ihan tiedottomia.

Lauantaina varhaisen aamiaisen jälkeen starttasimme noin 100 kilometrin päässä sijaitsevaan kohteeseen. Kun lähestyimme paikkaa, alkoi jännittämään; mitä jos en ymmärrä ohjeita, mitä jos koira kuormittuu liikaa, mitä jos sille tulee teiniahdistus... Olimme paikalla hyvissä ajoin ja seurasimme heti yhden koiran kuvauksen, jotta tietäisimme, mitä missäkin kohtaa tapahtuu ja mitä ruotsiksi annetut ohjeet milloinkin tarkoittavat. Positiivista oli se, että ohjeet olivat niin yksinkertaisia, että ne oli mahdollista ymmärtää huonolla ruotsinkielen taidolla tai ruotsin ja englannin sekoituksella. Positiivista näytti olevan myös se, että palautteeseen käytettiin todella paljon aikaa ja kuvaaja analysoi näkemänsä ja eri osioiden valossa todella perusteellisesti ja ammattitaitoisesti. Koiranohjaaja sai kyllä hyvin palautetta ja tietoa koirastaan. Paikalla ollessa jännityskin kaikkosi ja oli kiva nähdä Sisun kasvattajaa ja Sisu treffasi myös veljensä. Testipaikalla oli vähän lunta, mutta sitä oli niin vähän, ettei se haitannut mitenkään. Metsässähän siellä ei maaliskuussa enää lunta juuri ole.

Pikaposeeraus pellon reunalla. Huom. lumen määrä


Iltapäivällä oli Sisun vuoro astua näyttömölle. Henna videoi hyvällä kamerallaan koko Sisun kuvauksen. Katsotaan koska saan videon itselleni ja jaksanko joskus ladata videoita tubeen, vai jäävätkö ne omaan arkistoon. Lyhyesti sanottuna, Sisu leikki aktiivisesti ja halukkaasti, otti kontaktia, ajoi takaa, tarttui hyvin, oli utelias ja aktiivinen etäleikkijän kanssa, ei pelännyt  missään kohti ja rauhoittui hyvin. Suurimmat yllätykset koin haalarilla, räminälaitteella ja aaveilla, sillä oli varautunut kunnon pelästymiseen. Minulla ei ollut kokemuksia Sisun pelästymisistä, joten saatoin vain arvailla, miten se käyttäytyy. Haalareiden pompatessa ylös Sisu pysähtyi katsomaan, että mikäs se siihen ilmestyi ja se oli sit käsitelty se asia. What? Räminälaitteella se pysähtyi ja katsoi, että mikäs vekotin se tuollaista ääntä tuottaa ja se oli sillä käsitelty. Se lähti tutkimaan ympäristöä, kun ei mitään muutakaan tapahtunut. Räminälaitteen luo se tuli vasta kun kutsuin sitä ja lähinnä se tuli vain luoksetulokutsua noudattaakseen. Kiinnostusta räminälaitetta kohtaan ei ollut. Seuraavaa osiota odotellessa testinohjaajan kanssa jutellessamme hän jo kertoi minulle oman näkemyksensä Sisusta ja arveli, että minulla on tämän jätkän kanssa kädet täynnä töitä. Hänen mukaansa minulla on kohtuullisen kova kelpie. Olin niin yllättynyt, että sainoin vain sen olleen kauhean helppo koira ja että olen ollut tyytyväinen siihen. Sitten siirryttiin aaveille, jossa Sisu oli koko ajan edessäni, piti katseen koko ajan aaveissa, haukkui ja loppuajan istui ja katseli lähestymistä, häntäkin heilui istuessa. Kun vapautin koiran se meni heti ilman apua tsekkaamaan nopeasti molemmat aaveet ja sen mielestä se oli sitten siinä. Kun sain luvan mennä riisumaan aaveita se oli jo muissa puuhissa ja tuli kun kutsuin ja oli kovin innostunut sisältä löytyvistä ihmisistä. Lopussa Sisu leikki samanlailla täydellä teholla, kun alussakin eli testi ei ollut mitenkään vaikuttanut leikkihaluun. Ampumiset ok.

Tuloksena hyväksytty mh-kuvaus. Siirsin tulokset suomalaiselle pohjalle, jotta kiinnostuneet voivat niitä katsoa. Tosin en kyllä tarkistanut vastaavatko kaikki kohdat toisiaan ruotsalaisessa ja suomalaisessa versiossa. Tuloshan tulee ainoastaan HundDataan näkyville ei Koiranettiin. Sain perusteellisen analyysin kuvauksen osoittamista asioista englannin kielellä, joten ymmärsinkin sen. Se ei kuitenkaan enää mahtunut videokameran muistikortille. Yksi luonnekuvaajan tekemä huomio jäi kuitenkin mieleen. Hän kertoi oman näkemyksensä asiasta, jota ei kuvauksessa mitattu, mutta josta hänelle oli syntynyt aavistus. Eli hänen mukaansa Sisulla on oma tila (niin kuin kaikilla) ja jos voimakasta uhkaa tuodaan sen sisälle se ei rohkeana koirana tule välttämättä perääntymään, vaan sillä on kanttia vastata uhkaan. Tämä on hyvä painaa mieleen. Avoimena koirana, se ei kuitenkaan mielestäni pientä painetta uhkaksi koe, vaan uhkan pitää olla erittäin voimakas ja tulla hyvin lähelle. Jos joskus menen Sisun kanssa luonnetestiin, niin siellähän tätä asiaa sitten mitataan ja kaivetaan esiin. Saattaa olla, että luonnetesti jää käymättä, sillä minusta mh-luonnekuvaus on niin paljon järkevämpi luonteen testausmuoto kuin suomalainen luonnetesti.



Sisu 14kk Ruotsissa (kuva Christina Wåhlin)


Heti Sisun kuvauksen jälkeen starttasimme auton kohti Tukholmaa ja ajoimme yli 300 km kellon kanssa kilpaa laivalle. Ehdittiin laivaan ja ulkona vietetty päivä pariin lyhyeksi jääneeseen yöhön yhdistettynä vaati veronsa ja lyhyen shoppailu ja syöminkien jälkeen kellahdimme nukkumaan. Sunnuntaiaamuna Turussa olikin vastassa kipakka pakkanen ja koirien ulkoilutuksen jälkeen alkoi viimeinen etappi kohti kotia.

Ajatuksia:
- Ruotsissa on aikas paljon paremmat resurssit ja treenipaikat yhdistyksillä kuin täällä meillä.
- Ruotsissa mh-luonnekuvauksen tekee yksi kuvaaja, kun Suomessa on kaksi.
- Kandee lähtee merta edemmäs kalaan. Ihmiset ovat ystävällisä ja matkailu avartaa. Suomessa mh-kuvauspaikka on kiven alla, joten kannattaa käyttää naapurimaan runsasta tarjontaa hyväkseen.
- Nuorta koiraa testatessa on näkyvissä kohtuullisen vähän opittua käytöstä ja omistaja saa uutta tietoa koirastaan.
- Miten sitä kouluaikana olikin väärässä, kun ajatteli ettei tarvitse ruosinkieltä koskaan :)

Olen tyytyväinen koiraani. Se on juuri sellainen, mitä aikanaan hain. Kävin kymmenien ruotsalaisten koirien mh-kuvaukset läpi ja etsin yhdistelmää, jossa molemmat vanhemmat ovat nuorena tehdyssä kuvauksessa leikkineet ja tarttuneet erinomaisesti ja olleet rohkeita, uteliaita ja laukausvarmoja sekä niiden sisarukset myös. Sain nyt omalle koiralleni saman tyyppisen tuloksen, mitä edellytin tulevan koirani vanhemmilta. Luonne on mielestäni tärkein! ja voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Ruotsista on turvallista ottaa koira, sillä koirista löytyy kokonaisten pentueiden ja sukupolvien ajalta testattua tietoa luonteista. Se on totaalisesti eri asia kun suomalaisten esim vesikoirien "tää on kyllä tosi kiva koira, niin tehdään pennut" tyyppiset kasvattajien ja omistajien asiantuntevat mielipiteet. Halusin viedä Sisun mh-kuvaukseen sillä arvosta suuresti kasvattajia, jotka arvioittavat kaikki pentueensa ulkopuolisella ammattilaisella, niin että tulokset ovat kaikkien julkisesti nähtävillä. UGH. Sisun ja sen kahden veljen tulokset olivat hyvin saman suuntaisia keskenään. Pieniä eroja löytyi, mutta tulokset olivat mielestäni hyvin tasaiset. Siskot aloittivat sopivasti juoksut ja heidät luonnekuvataan myöhemmin keväällä.

Olipa mukava reissu ja kiva oli nähdä tuttavia vuoden takaa ja tavata uusia ihmisiä.

Luonnekuvaaja: Bettan Bergström
Testinohjaaja: Klas Nordblom

 https://docs.google.com/file/d/0B-sDTdUbPuOSSjdZTWpOTnB0R1E/edit?usp=sharing

maanantai 25. helmikuuta 2013

Koulutustekniikkaa opiskelemassa

Kana odottaa tarkkana tuleeko vihjettä



Operantin edollistamisen workshopissa eli kanakurssilla tuli touhuiltua neljä päivää. Kakkoskurssilla keskitytään erityisesti vihjeen liittämiseen ja ärsykekontrolliin. Monta hyvää oivallusta päähän taas pälkähti ja nyt on taas mukava soveltaa oppimaansa koiraan ja omiin harrastuslajeihin. Kakkoskurssi on teorialtaan kertausta ja siten helpompi kuin ykkönen, mutta käytännön harjoitukset ovat jo hieman vaativampia ja teorian soveltaminen käytäntöön on tehty vähän kinkkisemmäksi. Paljon ehdittiin keskustelemaan myös käytännön sovelluksista koiran, hevosen, lintujen, suurten nisäkkäiden (karhut, kissapedot) koulutuksessa.

Itselle kurssin anti oli ärsykekontrollissa. Pohdin paljon, mitä eroa on viedä eläimen ominaiskäytökseen perustuvaa käytöstä ja täysin opettua käytöstä ärsykekontrolliin. Siinä on valtava ero. Oman kehittymisen kannalta oivallus myös siitä, kuinka aikaisin opetettava asia viedään ärsykekontrolliin, oli tärkeä. Mikä ihaninta, niin kurssilla oli taas mukavia ihmisiä, joita yhdisti sama kiinnostus eläimen kouluttamiseen.

Nyt jo huomaa, että jonkun asian kouluttamisessa menee huomattavasti vähemmän aikaa kuin ennen. Omat tekniset-, suunnittelu- ja teoriataidot ovat kehittyneet paremmiksi. Samoin huomaa nopeasti sen milloin ja miksi koulutus ei etene tai mikä on syynä siihen, että käytös on erilainen kuin oli tarkoitus olla. Videokameraa täytyy alkaa käyttää treeneissä nyt enemmän, kun valon määräkin lisääntyy ja kuvasta saattaa jotakin erottaa.

Kurssin jälkeen innostuin kouluttamaan kaikille kolmelle karvakorvalle pitkäaikaista nenäkosketusta kohteeseen. Tässä näki hyvin omien koirien oppimishistorian vaikutuksen koulutukseen. Aloitin kaikille saman lailla, mutta Sisun ja Pilkun käytöksen muotoilin tarkoituksella keskenään erilaiseksi. Rosyn käytöksestä tuli vahingossa erilainen :) sillä en huomannut riittävän ajoissa sen liittäneen siihen myös toisen käytösen. Hyvä ja konkreettinen oppi tämäkin. 

Ilmoittauduin kolmoselle syyskuulle. Siihen saakka otetaan ilo irti näistä opeista omien lajien sovelluksissa ja treenataan edelleen omia taitoja paremmaksi.

Don´t be afraid of making mistakes!







lauantai 9. helmikuuta 2013

Rosy 10v

Rosy keväällä 2003 ensimmäisen ystävänsä kanssa.








Kaverin nimi oli Päkä.




Tässä ikää kaksi kuukautta.


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kevätkauden riennot alkaneet

Tänä viikonloppuna osallistuin Pelastuskoiraliiton Peko-kouluttaja koulutukseen ja olen nyt yksi tämän maan ensimmäisistä Peko-kouluttajista kera todistuksen. Mukava ja tiedontäyteinen viikonloppu osaavien ihmisten kanssa virkistää aina. Tosin edes yksi vapaapäivä kahden työviikon välissä tekisi kyllä terää. Ensi lauantaina onkin vuorossa testaajatapaaminen Turussa, mutta se on vain pitkä päiväkeikka.

Kaikkea kivaa on kevään ajalle tiedossa, sillä vähän joka kuukausi on jotakin mukavaa ja erilaista, joten pitkästymään ei kyllä ehdi. On kanakurssia, koiramaista Ruotsin reissua, jäljestyksen alkeiskurssin vetämistä, koejärjestelyjä ja testausta, leiri ja tietysti treenailua erilaisissa kokoonpanoissa. Toivottavasti päivä pitenee nopeasti ja kevätaurinko alkaisi paistaa niin, että sen näkisi työpäivän jälkeenkin. Vähän on ottanut taas koville tämä kuukausia kestänyt pimeydessä tallustaminen.






perjantai 18. tammikuuta 2013

Hyvin käyttäytyvä koira?

Koiramme-lehdessä oli juttu arkitottelevaisuudesta eli koiran hyvästä käytöksestä. Tästäpä miettimään olenko saanut Sisusta hyvin käyttäytyvän :)

1. Hihnakäyttäytyminen
- Sisu kulkee remmissä oikealla puolellani,
- ei vedä,
- ohittaa muut koirat nätisti ja pitää minuun kontaktin, ei räyhää, ei pyri tervehtimään
- kulkee hyvin remmissä myös silloin kun muut koirat ovat mukana
- osaa odottaa rauhallisesti kytkettynä esim. tokohallilla ja kaupan edessä.

2. Hallinta ja nopeasti ohi menevistä kohteista luopuminen
- Sisua voi pitää huoletta irti, luoksetulo on varma
- irti ollessaan se seuraa liikkeitäni ja reagoi vähäisiinkin kropan tai äänen käyttöön
- osaa odottaa, tulla luokse, kulkea vierellä
- osaa luopua pyöräilijöistä, rullaluistelijoista, maastopyöräilijöistä, hiihtäjistä, autoista, juoksijoista, toisista koirista myös irti ollessaan, moottorikelkat on vielä kokeilematta
- pysyy valvomatta omalla aitaamattomalla tontilla.

3. Ihmisten ja koirien tervehtiminen
- Ensimmäinen reaktio on hyppiminnen eli tästä omistajalle miinuspisteitä
- rakastaa suuresti kaikkia ihmisiä, jolloin ei-koiraihmisestä käytös tuntuu tungettelevalta
- yli-innokas kiinnostus kiinnostus ihmisiä kohtaan asettuu kuitenkin paremmalle tasolle nopeasti
- tervehtii innokkaasti myös muita koiria, mutta poistuu heti paikalta, mikäli toinen ei ole yhtä ihastunut.

4. Autossa oleminen
- Osaa odottaa autossa hiljaa ja rauhallisesti lepäillen
- ei hauku tai ääntele koskaan autolla liikkuessamme

5. Ovesta kulkeminen
- Odottaa lupaa kulkea ulko-ovesta tai auton ovesta

Liikkuvista kohteista luopuminen ja hihnakäytös ovat ne osa-alueet, joihin olen tarkoituksella panostanut eniten. Niihin olen kyllä kovin tyytyväinen. Viime viikonloppuna tuli ulkoiltua paljon koirat irti järven jäällä ja siellä oli runsaasti muitakin ihmisä nauttimasta ihanasta talvesta. Hiihtäjiä on oli aika paljon ja niitä suihki vähän joka puolella jäätä. Pilkkijöitä kökötteli pitkin poikin ja ulkoilijat kävelivät koiriensa kanssa tai ilman. Sisua ei tarvinnut kertaakaan kytkeä kiinni eikä huudella. Se katseli sopivan välimatkan päästä kulkijoita, mutta ei tehnyt elettäkään lähteä perään tai mennä tervehtimään ja samoin teki Pilkku. Omalla liikkumissuunnalla niitä pystyi ohjailemaan ohi muista kulkijoista. Sisun ollessa pentu tämä tuntui kovin kaukaiselta haaveelta, mutta se on toteutunut paremmin kuin uskalsin toivoa.


tiistai 1. tammikuuta 2013