torstai 25. heinäkuuta 2013

Lomailua

Kesälomareissu suuntautui Lounais-Suomeen ja kaikki koirat olivat tietysti mukana. Reissu meni mukavasti vaikka ensimmäinen päivä olikin todella kuuma. Tukikohtana toimi vuokramökki, joka oli oikein passeli meidän tarkoitukseen. Sisu ei tuhonnut mitään, vaikka koirat olivat siellä yhtenä päivänä keskenään pidemmän aikaa, kun olimme ihmisriennoissa. Sitäpaitsi olen ratkaissut sen, miksi rannikolla asuvat suomen-ruotsalaiset kokevat olevansa kaikissa tutkimuksissa onnellisempia kuin suomalaiset keskimäärin. NO. Koko reissun aikana ei ollut hyttysiä, kärpäsiä, paarmoja, polttiaisia tai mäkäräisiä. Vaikka oltiin kyllä muuallakin kuin kaupungissa. Helppohan siinä on sitten hymyillä ja vastata onnellisuustutkijalle olevansa onnellinen, kun koko ajan ei erilaiset hyönteiset kuppaa kuiviin. Kohtahan meillä täällä Sisä-Suomessa alkaa myös hirvikärpäskausi, joka tietää sitä, että paukamia riittää pakkasiin saakka.

Nuuksiossa omaa uimavuoroa odotellessa.






Pojat patikoi.



Ruukkikylistä tässä Fiskars.




Raaseporin ensimmäinen paloasema on kyllä symppis.



Rannikolla.

Ensimmäinen kesän jälkikursseista on päättynyt ja siitä jäi kyllä oikein hyvät fiilikset. Ihanaa kun ihmiset näkevät oman koiransa aivan uudessa valossa ja löytävät yhteistä kivaa tekemistä. Toinen jälkikurssi on jo hyvässä vauhdissa ja sielläkin on jo ehditty näkemään iloisia ohjaajia ja innostuneita koiria.

Pilkku suoritti jäljennostokokeen ja kuittasi sillä hälyryhmäpaikkansa, kunnes taas ensi vuonna on taidontarkistus vuorossa. Jälkikokeeseen olin ajatellut mennä sen kanssa, mutta ei taideta päästä syksyn kokeisiin omien koetestausten ja muiden päällekkäisten menojen vuoksi. Se on pääosin jäljestellyt tänä kesänä, mutta nyt otetaan taas vähän enemmän hakua ohjelmaan. Pilkku on päässyt kaksi kertaa tehdasalueelle treeneihin ja on ollut niin täpinöissään, ettei ole meinannut housuissaa pysyä.

Ansku Loirin tottiskoulutuspäivässä tuli paahduttua pari viikkoa sitten. Koulutus ei ehkä ollut ihan niin hyvä, kuin viime vuonna, mutta paljonhan se anti riippuu osuvatko ihmisten valitsemat ongelmat yhtään omalle kohdalle. Joitakin hyviä ajatuksia jäi mieleen, joihin täytyy muistaa kiinnittää huomiota, kun niitä lähtee kouluttamaan omalle koiralle. Tarkkaan täytyy miettiä esim eteenlähetyksen opettaminen tuollaiselle juoksemisesta palkkaantuvalle ja kyyläämiseen taipuvaiselle koiralle. Itse kun kouluttaa lähes pelkästään operantisti ja käyttää paljon kohteita, niin koulutusvinkkejä ei kauheasti tarttunut mukaan, mutta  onhan se hyvä etukäteen tiedostaa ongelmia, mitä saattaa tulla eteen, jos kriteeri ei ole kohdillaan.

Loma on lopuillaan ja kaiken maailman touhua on riittänyt sen verran, ettei kummoisia treenikuvioita ole ehtinyt tekemään. Pari kertaa olen Sisun kanssa käynyt vieraalla kentällä ottamassa vire/kontaktitreeniä. Henkilöryhmää ollaan myös liitetty mukaan seuraamiseen. Nopeasti se hoksasi, että ohjaajaan kannattaa siinäkin pitää kontaktia. 

Pomppaaja-Sisu ylitti itsensä, kun meillä oli pari päivää kylässä kummityttöni 4v. Kertaakaan Sisu ei hypännyt kohti tyttöä ja käyttäytyi koko ajan rauhallisesti niin sisällä kuin ulkonakin. Tykkäsi halailusta, korvien vääntelystä, suun ja nenän tutkimisesta yms. Hieno juttu murkkuikäiseltä kelpolta, jolla ei juuri lapsikontakteja ole ollut pentukotinsa jälkeen. Sisu yllätti myös ensimmäisessä ulkopuolisen ihmisen tekemässä hieronnassa. Alun pienen venkoilun jälkeen se rauhoittui täysin ja näki unia loppuhieronnan ajan. Mutta meidän hieroja-Tanja onkin rauhallinen ja taitava, joten mikäs siinä nukkuessa ja nautiskellessa.







torstai 4. heinäkuuta 2013

Sisun kesätreenejä

On treenailtu erilaisilla kokoonpanoilla metsäjälkeä ja tokoa sekä pari kertaa jopa esineruutuakin. Kiitos kaikille ihanille treenikamuille!

Metsäjäljellä Sisu posottaa entiseen malliin. Alan siirtämään painopistettä kinkkisempiin harjoituksiin, jossa se joutuu työstämään jäljen kulkua vahvemmin. Ainakin treenaamaan tiellä ja poluilla kulkevia jälkiä ja vaikeampia esineitä sekä harhajälkiä. Lähtöhajua voisi myös ottaa silloin tällöin mukaan metsään, jotta rutiini rikkoutuu.





Tokossa olen keskittynyt vain ja ainoastaan kahteen mörköön, joita on työstetty kotipihassa. Tajusin muutamia viikkoja sitten, mikä on mörköjen mörkö. Se on seisomis-käsky. Se on ollut mörkö kevättalven yhdestä hallitreenistä lähtien, mutta nyt tajusin että sama sana on tehnyt hypystä epämielyttävän ja ahdistavan. Olen miettinyt pääni puhki, mikä ennen niin iloiseen ja vauhdikkaaseen hyppyyn on tullut, mutta kun nyt sen keksin, pääsin asiaa työstämään. Hyppy kiva, mutta seisomiskäsky on yhdistynyt siihen ja siitä on tullut kamala.Vaaputin piti jättää myös pois tästä samaisesta syystä.

Mietin eri vaihtoehtoja. Päädyin yllätys yllätys kohdetyöskentelyyn. Naksutin esiin ja Sisu seisomaan kohteelle, sitten toiselle kohteelle ja sitten juoksemaan vihjeestä toiselta toiselle. Kun se osasi juosta kohteiden väliä vihjeestä, niin laitoin hypyn yhdellä laudalla väliin. Ahistus iski, mutta kohdetyöskentely oli ollut niin kivaa, että se voitti ja yhden laudan yli meno alkoi onnistumaan. Kun toistoja saatiin vähän alle, niin pystyttiin ottamaan myös lelupalkkaa mukaan. Tässä kohtaa oltiin jo selkeästi voiton puolella. Tämän jälkeen lisättiin uusi lauta/päivä ja edelleen hyppy on sikahauska. Viiden päivän jälkeen Sisu hyppää iloisesti 5:n laudan yli. Vähän vielä varmuutta lisää, niin päästään kotipihasta pois kylille. Seisomiskäskyä en liikkeessä nyt käytä, vaan treenaan sitä alkuperäistä mörköä erikseen. Niin ja mainittakoon vielä erikseen, että askartelin hypyn ITSE.

Videoin Sisun hyppäämistä, sillä halusin nähdä miltä se teknisesti näyttää. Omaan silmään näyttää aika hyvälle tuolla korkeudella ainakin. Sisulla on hyvin kroppa hallinnassa ja ponnistaa voimakkaasti takapäällä. Tilasin nyt vihdoin Palveluskoira -lehden ja sain itselleni numeron, jossa on Vappu Alatalon hyvä kirjoitus hyppytekniikasta. Näihin harjoituksiin pitää palata kyllä syksyn/talven aikana.





Seisomiskäskymörkö on peruja kevättalven hallitreeneistä ja se aloitti sen kaiken teiniepävarmuuden, jota esiintyi koko kevättalven ajan hallissa. Sisulla on yhdistynyt siihen sanaan hyvin epämiellyttävä tunne. Ja keväällä päätin, etten sitä lähde rääpimään yhtään, ennen kuin on aikaa ja suunnitelma paneutua siihen. Sitä lähdin työstämään sheipaamalla seisomaan pysähtymistä alusta alkaen. Alkoi sujua. Sitten työstettiin takaisin taitoa seistä paikallaan. Edellisistä kokeiluista tiesin, että ei kestä MITÄÄN sanaa tehdessään sitä. Naksuttimen avulla sain siedätettyä hyvä, hieno ja taitava sanat. Sitten uusi vihje ja nyt olen pystynyt ottamaan omaa liikettä häiriöksi ja lelua mukaan ja hyvin tapittaa paikallaan. Nyt pitää vielä saada vihje kunnolla liitettyä seisomiseen. Itsevarmuutta lisää tekemiseen ja sitten viemään asiaa eteenpäin. Tämä on ollut hyvä oppi monessakin asiassa. Ei toivotusta ehdollistumisesta, käytöksen muokkaamisen vaihtoehdoista, välttämiskäytöksestä jne. Tästä lähtien katson kyllä entistä tarkemmin, mihin tilanteeseen koirani vien. Sen verran kökkö on ollut koko juttu. Maalissa ei olla lähellekään vielä, mutta nyt jo matkalla sinne.

Ampumassa on käyty parisen kertaa kelpieseurassa. Olen ottanut leikin lisäksi pieniä seuraamispätkiä. Ihan ok lelupalkalla. Sisua kuitenkin kiinnostaa kovasti, kuka ampuu ja mistä ja mitä joku muu tekee, joten yleistä häiriön sietoa täytyisi harjoitella kovasti. Itse laukaus ei ole mitenkään pelottava tai häiritsevä. Juoksevat koirat ja lentävät lelut ovat nyt myös pahoja häiriöitä. Niitä täytyy harjoitella kovasti ennen kuin olemme koevalmiita. Tällä hetkellä pää pyörii kuin pöllöllä, kun joku linkoaa palloa ja koira juoksee sen perään. Sisun oma keskittyminen hajoaa siinä kohtaa täysin.

Maanantaina kokoonnuttiin yhteen liiton tunnistusjälkityöryhmällä ja saatiin taas paljon aikaiseksi. Ihanaa, että tällä asialla ja työryhmällä ei ole kiire, vaan saa käyttää aikaa asioiden työstämiseen. Samalla testailtiin omilla koirilla poliisikoiralaitoksen harjoitustiloissa hajuerottelujuttuja. Vieras paikka, vieraat ihmiset, vieraat hajut, vieraiden koirien hajut ja ohjaajalle sokkona - ei ollut helppoa ei. Mutta motivaatio nousi kyllä taas. Olin jo vähän kallistunut kesän aikana lajivalinnoissa toiseen suuntaan treeniryhmän puuttumisen vuoksi, mutta päivä sai taas kipinää syttymään.