torstai 10. marraskuuta 2016

Uudet tittelit

Viime vuoden syksyllä päätin aloittaa ammattitutkintoon johtavan näyttötutkinnon suorittamisen. Eläintenhoitajan ammattitutkinto ja siinä eläinten kouluttamisen osaamisala oli tarkoitus suorittaa nopsasti kevääseen mennessä.

Minut hyväksyttiin näyttöjeni, opintojeni ja kokemukseni perusteella suoraan näyttötutkintoa suorittamaan eli mitään opintoja oppilaitos ei katsonut minun tarvitsevan enkä itsekään niin kokenut. Työskentelen päätyökseni eläinkoulutuspalveluja tuottavassa yrityksessä ja minulla on alan opintoja ja pitkä kokemus ihmisten kouluttamisesta toiselta alalta. Ajattelin, että tempaisen muutamat näyttöpäivät kasaan ja todistus on kädessä tuota pikaa. 

Prosessin hitaus yllätti minut täysin. Se ei missään kohtaa vastannut mielestäni nykyaikasta joustavaa mahdollisuutta, joita aikuisille pitäisi olla tarjolla. Homma takkusi oppilaitoksen päässä alusta saakka ja pahasti. Koko prosessi oli epäselvä nähtävästi myös henkilökunnalle, mitään kirjallista materiaalia opintojen etenemisestä ei saanut jne. Ainoa mitä sai, niin kaksi vajaan tunnin puhelinkeskustelua ja nekin piti varata yli kuukautta aikaisemmin.  Tuntui siltä, että prosessia hidastettiin tahallaan eli yhteydenpitoon annettiin rajattu puhelinaika, eikä muuta. Perehdytys tutkintoon oli olematon.

Kevättalvella tein aikataulun mukaisesti kovasti töitä näyttöpäivien järjestämiseksi. Pettymyksekseni oppilaitos halusi ne vasta touko ja kesäkuulle. Pääeläinlajini oli koira ja sen toukokuussa vietimme pitkän päivän näyttöjen parissa. Päivää oli arvioimassa yksi arvioija ja työskentelyni kuvattiin videolle kahden muun arvioijan nähtäväksi. Palaute oli hyvää, olin kuulemma valmis ammattilainen asiakaspalvelun, koiran käyttäytymisen, terveyden ja hyvinvoinnin, ongelmakäytösten kouluttamisen jne. saralla.

Toinen näyttöpäivä pidettiin kesäkuun ensimmäisellä viikolla ja siinä eläimenä oli kana. Asiakkaan (10v) kanssa koulutettiin kanoille agilitytemppuja, joita hän oli tubesta nähnyt :) Samalla käytiin läpi kanoja eläimenä, lakisäännöksiä, hoitoa, ravintoa, sairauksia jne. Tuomioksi tuli, että eläin oppii ja asiakasta ohjataan ammattitaitoisesti ja tunnen kanan eläimenä ja sen tarpeet.

Tämän jälkeen tein vielä yrittäjyyden näytön. 

Sitten alkoi tutkintotodistuksen odottaminen ja erilaisten selitysten ja hiljaisuuden jälkeen sain sen marraskuun alussa. Monta kuukautta odottamista eikä kukaan missään kohtaa suostunut kertomaan, milloin se tulee. Tai kerran kyllä annettiin aika, jolloin tulee, mutta se ei tietenkään pitänyt.

No nytpä olen sitten ammattitutkinnon suorittanut eläintenkouluttaja! Ainakin on todistus siitä, että ammattilaiset ovat arvioineet käyttämäni menetelmät nykytietoon perustuviksi ja eettisesti kestäviksi. Työt kouluttamisen parissa jatkuvat.




Lokakuun viimeisenä viikonloppuna eksyttiin Sisun kanssa hakukokeeseen, kun siellä oli tilaa :) Itse en ollut kyllä yhtään tikissä kokeen aikana eikä ollut koirakaan parhaimmillaan. Tottis 89p (kiersi paluuhypyn), esineet täydet 30p, ja juoksemiseksi mennyt hakuosuus 135p Tulokseksi HK1 254p. Sen verran railakkaasti herra juoksenteli, että eksyi näytölle mennessään :) ei hyvää päivää :) se tuomittiin sitten valeilmaisuksi, mitä se ei onneksi sitten ollut. Pisteet ropisivat eikä tuomari oikein arvostanut :) Koko kokeessa puolet koirakoista jäivät kokonaan ilman tulosta ja vain yksi koira sai ykköstuloksen, joten näin jälkeen päin ajateltuna olen ihan tyytyväinen tällä kesän treenaamisella saavutettuun tulokseen ja koulariin.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Kymppikerhossa





Pilkku juhli 10v synttäreitään 19.10. metsäilyn ja herkuttelun merkeissä.

torstai 29. syyskuuta 2016

Kokeilua voittajassa

24.9. startattiin toisessa voittajaluokan jälkikokeessamme.

Janalla Sisu nosti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja poimi varmasti kepit talteen jäljeltä. Jäljeltä täydet pisteet 170/170p.

Esineruudussa Sisu ehti työskentelemään jonkin aikaa, ennen kuin bongasi ekan esineen. Sen jälkeen se palauttikin kaksi seuraavaa esinettä miltei peräjälkeen. Esineet olivat suht pieniä ja eri materiaaleja. Palautukset ja luovutukset kunnossa, joten pistesaaliiksi 30/30p. Näin meillä oli maastosta täydet pisteet kasassa ennen tottista.

Tottikseen valmistautuminen meni mönkään tai oikeastaan en ehtinyt valmistautua mitenkään. Lähdin normaalisti liikuttamaan koiraa ja kun palasin autolle näin, että edellisen parin arvostelu päättyy juuri. Ehdin tempaisemaan Sisulle ketjupannan kaulaan ja juoksemaan kentälle. Eli normaali kentälle menovirittely ja keskittyminen jäi kokonaan tekemättä. Meillä ensin yksilöliikkeet. Tuomarilla oli selkeästi keskimääräistä nopeampi tahti liikkeiden aloitusluvan antamisessa yms. Arvostelussa ei myöskään paljoa puheltu, joten selvisi minullekin, miksi edellinen pari oli niin nopeasti valmis ja minulle tuli kiire.

Sisun arvostelusta mainittiin kaksi virhettä eli seuraamisen juoksuosuudessa pompottaminen sekä estehypyssä takaisintulossa esteeseen osuminen. Näistä arvosana hyvä. Muista erinomainen. Yhteispisteet 95p. Yhteistulos 295p, ykköstuloksella.

Vähän vaikea vieläkin uskoa molempien voittajaluokan kokeiden tuloksia todeksi ja meidän tekemiksi. Nyt me mennään talviunille ja katsotaan jälkikoejuttuja uudemman kerran ensi keväänä. Toivottavasti silloin viimeisen ykkösen metsästys sujuu ilman suurempia ongelmia.






lauantai 17. syyskuuta 2016

Kovaa mennään, mut ei hosuta


Kesäkuusta lähtien ollaan päästy treenaamaan hakua mukavassa porukassa. Itselläni on ollut iso motivaatio hakutreeneihin, sillä Sisun kanssa ei olla päästy korkkaamaan vielä lajia kunnolla. Kesän aikana olemme mielestäni edistyneet aika paljon. Tosin lähtötilanne oli aika lailla matalalla. Olen pitänyt jopa jokaisesta treenistä treenipäiväkirjaa ja suunnitellut jokaiselle treenille jonkin idean, mitä on tarkoitus treenata. Tästä olen erityisen ylpeä! 

Sisu menee hakumetsässä kovaaaa! Joku päivä se vielä teloo itsensä siellä. Sillä on kuitenkin kova motivaatio löytääja se menee nenä auki ja löytää tehokkaasti. Ei myöskään säädä rullan kanssa. Koko kesän olen odottanut radiopuhelimen kanssa, että koska tulee se valeilmaisu, että saan sen kiinni. Ei sitä vaan ole tullut, vaikka olen aika källejäkin tyhjien piilojen kanssa rakentanut sille. Olen tosi tyytyväinen, että olen saanut alusta saakka koulutettua rullan älyttömän hyvään ärsykekontrolliin ilman mitään irtorullahinkkausta. Treenit ovat olleet aika vaihtelevia ja olen pyrkinyt muuttamaan treeniä joka kerralle niin, ettei mitään kaavaa pääse syntymään. Nyt viimeisimpänä olemme harjoitelleet useammassa harjoituksessa tyhjiä pistoja, joita on radalla ollut 2-4 kpl ja umpipiiloissa olevien ilmaisua. 

Alkukesästä meillä oli usein vain n. 100m rataa ja Sisu alkoi kuumenemaan aika paljon. Se pääsi vain alkuun ja treeni loppui jo siihen. Nyt on ollut jokusen kerran 200m ja vaikuttaa jo paremmalta. Pääsee työskentelemään sen verran, että tuntee tehneensä hommia eikä ehkä ole niin kovilla kierroksilla enää. Ykkösluokkaan ei oikein puuttuisi kuin kokeenomaiset harjoitukset ja palkkaamattomuuden harjoittelu. Sellainen fiilis on nyt, että keväällä korkataan hakukokeet :)


Sisu loikkaa jälkikokeen tottiksessa.




Viesti-ilta

Elokuussa osallistuttiin yhdistyksemme järjestämään viesti-iltaan. Käytiin teoriassa läpi viestiä jonkin verran ja sitten kokeilimme avoimessa metsässä koirien juoksuttamista. Tätä olisi kyllä superkiva myöskin harrastella, jos vain olisi lähellä ja näppärästi saatavilla se toinen pää. Tällä hetkellä ei oikein ole säännölliseen treeniin, joten pidetään tämä haaveena. Sisun laji tämä olisi ehdottomasti. Se kun tykkää JUOSTA ja on avoin muiden koirien suhteen. Jäisi kyllä moni rotu vauhdissa taakse, kun hyväkuntoinen kelpi pinkoo.



Meillä oli tällainen pikkutyyppi "Tuuma" hoidossa yhden päivän. En oikeasti muistanut yhtään, kuinka paljon energiaa tuollaisessa pikkupaketissa on. Pelkäsin koko ajan, että kohta tulee lähtö päivystykseen. Katkee jalat tai puhkee silmät. Säilyi onneksi ehjänä palautushetkeen saakka. Oikein reipas ja rohkea pentu. Siitä kasvaa Sarin luona vielä mukava harrastuskaveri moneen puuhaan :)






maanantai 22. elokuuta 2016

Voittajaluokan korkkaus

21.8. jälkikokeessa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Koe oli kahden seuran välinen seuraottelu ja sain sinne paikan Sisun kanssa seuraamme edustamaan. Jälkikoiria oli kokeessa kaikkiaan 9, joista 6 voittajaluokassa.

Ensimmäisenä jälki. Odottelin janalla ja kauhulla katselin, kun marjastajia ja sienestäjiä suhaili kovalla kiireellä metsiin. Meidän jälki meni nopeasti ja Sisu teki tarkkaa työtä koko 1,5km. Kaikki 6 keppiä löytyi. Jäljeltä saimme pisteitä 168/170.

Sitten esineruutuun. Ennen ei ole esineruutu jännittänyt, mutta nyt sain siihenkin kerättyä jännityksen. Sisu liikkui kovaa ja nenä auki ja palautti esineet vauhdilla. Arvostelussa sen työskentelyä kuvattiin esimerkilliseksi, vauhdikkaaksi, koko ajan nenä auki juoksevaksi ja palautusvauhti sai erityismaininnan. Pisteitä 30/30.


Sitten kentälle. Nyt se jännitys vasta alkoikin kasaantua, kun tajusin ykköstuloksen olevan mahdollinen. Oltiin kolmannessa parissa ja parina belggari uros. Meillä oli ensimmäisenä liikkeet. Sisu otti jossakin kohtaa vähän painetta ja sen vuoksi tuli yksi liikevirhe jäävissä. Juosusta seisomaan oli pysähtynyt seisomaan, mutta lähes heti mennyt maahan (puutteellinen). Virheestä huolimatta se pystyi jatkamaan ja päästiin meidän bravuuriin eli noutoihin. Muita liikevirheitä ei tullut, joten edeltävistä liikkeistä muistaakseni arvosanoja erinomainen ja erittäin hyvä.

2kg tasamaanoudosta erinomainen. Nouti nopeasti ja halukkaasti. Hyppynouto kun oltiin tehty, niin tuomari kuului sanovan henkilöryhmälle takanani että tuolla olisi saanut SM kisoissa kovat aplodit. Arvostelussa tuomari kertoi Sisun lentäneen n.5-6m hyppynoudon aikana. Ilmankos se putosi hypystä miltei suoraan mun eteeni ja sai juuri pysäytettyä vauhdin. Erinomainen siitäkin. A-esteellä onnistuin jopa heitossa ja Sisu teki voimakkaan ja puhtaan suorituksen. Erinomainen. Eteenmeno oli nopea ja suoraviivainen ja Sisu putosi hyvin maahan. Ei noussut ensimmäisellä vihjeellä ylös, joten tästä erittäin hyvä. Paikallaolossa ei ollut huomauttamista ja siitä erinomainen. Kentällä oli paljon mäkäräisiä ja kiukkuisia ampiaisia ja pelkäsin, että Sisu alkaa niitä napsimaan, mutta rauhallisena ja tarkkaavaisena se siellä oli.


Ennen kuin yksilöarvostelut alkoivat tuomari olis sitä mieltä, että suorittanut pari olisi kiva viedä tuomaripäiville eri tuomareiden arvosteltavaksi. Niin erilaisia koiria ne suoritustyyliltään olivat. Molempia koiria ohjatiin koeohjeiden mukaisesti ja virheitä ei juurikaan tule, mutta niiden tyyli tehdä on täysin erilainen. Belggari (josta tuli valio tässä kokeessa) on varma ja jäyhä tekijä, jolle ei tule virheitä, mutta vähän saisi nopeutta ja voimaa suorituksissa olla enemmän. Sitten kelpie, joka on vilkas ja tekee kaiken voimakkaasti ja sen tekemisessä on jopa vaarallisuuden tuntua :)

No todellisuudessahan Sisu ei ole kelpieksi kovinkaan vilkas eikä korkeaviettinen ja tuo voima esim. noutoihin on tehty kouluttamalla. Mutta hyvä saada palautetta siitä, että kouluttamisella tehty työ näkyy.





Loppupisteet 290p, I-tulos, JK3 koulutustunnus ja seuraottelun voitto. Pisteet on ehkä once in lifetime -pisteet. Joten niitä on sitten kiva muistella vanhana.

Kokeessa otettiin valokuvia ja lisään niitä jälkeenpäin, kun kuvaaja on saanut kuvat käytyä läpi.

Ja sitten vielä. Olen niin niiiiiin onnellinen, että olen todistanut koulutuksen mahdollisuudet. Minulle on hoettu, että en tule ikinä pääsemään Sisun kanssa edes kokeeseen, kun en laita sitä ojennukseen ja vaadi siltä. Ainakaan mitään tuloksia en tule koskaan saamaan. Vaatiminen olisi tarkoittanut koiran passiiviseksi ajamista ja sen jälkeen fyysistä ravistelua ja "kunnon puhuttelua". Kun taidot loppuu, väkivalta alkaa. Meidän vaatimattomat tavoitteet on asetettu meidän omista lähtökohdista käsin ja niihin joko päästään koulutuksella tai sitten ei päästä. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan minulle ole kuin koulutus. UGH!

lauantai 13. elokuuta 2016

Kiekuu ja kotkottaa

Toukokuun lopussa saapuivat taas kesäkanat ja kukko. Kanat ovat tehareita ja tulleet isolta kasvattamolta paikkaan, josta ne hain. Kukko on maatiainen ja selvästi kanojen kasvattama ei munintakoneen tuotoksia. Sen verran järkevää sen toiminta on ja kyky pitää kanalaumasta huolta erilaisissa tilanteissa.

Ajatuksena oli enemmänkin koulutella niille käytöksiä ja hioa taas omia mekaanisia taitoja, mutta johonkin tämä aika taas on mennyt, eikä ole tullut niitä juurikaan kouluteltua. Yhdelle kanalle opetin vasemmalla seuraamisen. Ne oppivat niin nopeasti (noin viisi kertaa nopeammin kuin koira), että kouluttaminen on aikas hauskaa.






Sisu on taas osoittanut olevansa paimenkoira, joka suhtautuu muihin eläimiin ihailtavan välinpitämättömästi. Se on kyllä tietoinen, missä kanaparvi kulloinkin menee, mutta se viettää aikaansa omalla tähystyspaikallaan ja väistää tieltä, jos kanat tulevat liian lähelle puuhissaan.

Petolinnun pelästyttämät kanat piiloutuivat eräänä päivänä isolle tontille eivätkä uskaltaneet tulla piilopaikastaan pois. Eivät tulleet kutsulla enkä löytänyt niitä kaikkia, vaikka kuinka etsin. Hain Sisun avuksi ja jostain kummasta se tiesi, mitä piti etsiä. Se teki huolellista etsintätyötä alueella, jonne sen vein. Ensin löytyi yksi kana ja pitkän etsimisen ja alueen laajentamisen jälkeen toinen kana. Sitten minun oli pakko lähteä töihin. Mies oli mennyt vielä alkuillasta Sisun kanssa etsimään viimeistä kanaa ja Sisu oli sen löytänyt ja "ilmaisut" häntää heiluttamalla. Sisusta on tullut siis taas kesäksi kanojen turvamies ja paimen.


sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kevyttä kesäpuuhaa

Kesää on vietetty aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Tuntuu, että tälle alkukesälle on riittänyt lämpimiä ja aurinkoisia päiviä enemmän kuin monelle kesälle yhteensä. On uitu ja tehty pitkiä metsälenkkejä, jäljestetty, tottisteltu ja vähän hakuiltu.

Sisulla on nyt parit hakutreenit takana muutaman vuoden tauon jälkeen ja kyllä meillä on ollut hauskaa. Toivottavasti päästään jatkamaan tätä puuhaa koko kesän ajan, sillä Sisu nauttii tekemisestä todella paljon. Ilmaisu sillä on kunnossa, joten sitä emme ole juurikaan treenanneet, vaan keskittyneet Pk-haun ratatyöskentelyyn, pistoihin ja risteilyyn/sisäänottoihin.

Nyt olimme kahden päivän hakukoulutuksessa ja siellä Sisulle vahvistettiin toiveitteni mukaan suorien pistojen tekemistä ja hieman myös etenemistä. Sisun vauhti on järkyttävän kova, mutta nenä auki se juoksee kuitenkin. Vaikea sitä vauhtia on hidastamaankaan lähteä eikä kai se haittaa, jos tekee löydöt luotettavasti. Jotainhan se kertoo myös motivaatiosta, kun on kova halu tehdä ja päästä palkalle. Palautteena kouluttajalta: 1. lahjakas koira, jolla hyvä kunto ja mieletön motivaatio työskentelyyn 2. Tähtäimeksi pitää ottaa suoraan kolmosluokka eikä mitään ek-meininkiä 3. Koira pitää viedä välillä lähelle jaksamisen rajaa, ei saa sääliä sitä tai pelätä pitkää ja vaativaa harjoitusta. 4. Pistot kuntoon ja sitten baanalle. Ensimmäisenä päivänä teimme n. 150m radan ja toisena päivänä n. 300m radan. Hakualue oli selvästi koealuetta syvempi n. 60-70m puoleensa, joten töitä sai kelpopoika tehdä palkkansa eteen. Ehkä ensimmäinen kouluttaja ikinä, joka kehuu Sisua. Kaikki muut ovat haukkuneet sen suurinpiirtein ihan onnettomaksi ja minut siinä samalla. Mutta yllätys, yllätys tämä ei ollutkaan bortsuihminen, vaan ihan toisen rodun omaava.





Jäljessä olemme keskittyneet janatyöskentelyyn. Tavoitteena saada vähän hitaammaksi vauhtia, mutta niin, että Sisu saisi tehdä omalla luontaisella tyylillään työn. Kun se näin saa tehdä, niin se nostaa oikeaan suuntaan jäljen, mutta jos yritän pidättää ja hidastaa vauhtia, niin suunnan määritys alkaa kärsiä. Kovassa vauhdissa vaan on se ikävä puoli, että ensimmäinen keppi meinää jäädä, kun se ei ole riittävän tarkka ja vetää vauhdin hurmassa. Tuota ensimmäistä keppiä on siksi myös nyt korostettu. Haastetta pitää tässäkin tarjoilla, sillä muuten Sisu alkaa menemään niin vasurilla että ei mitään rajaa.

Sain vihdoin hakittua kolmosluokkaa varten oman 2kg kapulan ja sen kanssa olemme treenanneet nyt palautuksia ylipitkiltä matkoilta. Ihan tyytyväinen olen palautuksiin ja vauhtiin. Istu - maahan - seiso erotteluleikkeijä olen myös ottanut aika paljon sekä kävellessä että juostessa. Erottelee kyllä hyvin eikä arvaile. Paikallaoloja häiriössä olen yrittänyt saada ja muutamia hyviä treenjä vieraampien koirien kanssa onkin saatu aikaiseksi. Tottiksessa alkaa olemaan palikat kohdillaan ja keskityn nyt itsetunnon ja hyvän fiiliksen rakentamiseen/ylläpitämiseen, ettei se putoaisi virheistä tai jännittävistä tilanteista niin helposti alas. Ensi viikolla on iso 20:n koiran kisatreeni ja sieltä sitten saan korjauslistan loppukesälle :)





Lenkin varrella on puuhattu myös tarkkuusruutua ja Sisu keskittyy ja etsii kyllä hyvin. Muutamat hyvät esineruututreenitkin on saatu aikaiseksi. Esim. yhden kokeen jälkeen pääsi Sisu esineitä etsimään 12 koiran hajustamaan ruutuun ja tuomaan 12 koiran kuolaamat esineet.

Itselläni ei ole tänä kesänäkään varsinaista lomaa, mutta työpäiviä viikossa on normaalia vähemmän koko kesän ajan, joten eipä hätää.

Hyvää kesää ja nauttikaa olemisesta ja koirien kanssa puuhailusta :)




torstai 19. toukokuuta 2016

Jälkikokeessa

18.5. järjestettiin iltakoe Hämeenkyrössä 1-2 luokille. En tiedä, mikä oli syynä, mutta kokeeseen oli tilaa vielä soittoajan jälkeenkin. Tätä ei kyllä ihan usein tapahdu. Liekö treenikautta ollut vielä niin vähän tänä keväänä ja ehkä tuomari ei ole erityisen pidetty.

Etukäteen minua jännitti tottis. Treenit olleet vähäisiä ja Sisun viretila on aina arvoitus. Esineruutuun oli kova luotto ja jälkeenkin.

Sain arvonnassa viimeisen jäljen ja siellä hornankuusessa odotellessa alkoi jännitys tiivistymään. Ja sain varmaan tartutettua sitä vähän koiraan. Janalle Sisu lähti hyvin ja nosti jäljen oikeaan suuntaan, mutta loikkasi jäljelle niin vauhdilla että tuli kauhea nykäisy liinaan, johon se reagoi kääntymällä takajäljelle. Tuomarikin huomasi tämän ja mainitsi palautteessa. Vauhdilla lähdettiin ja vauhdilla mentiin ja yksi keppi meiltä sinne metsään jäi. Eli ykköstulokseen meni mahdollisuudet siinä ja janalta lähti 7 pistettä. Muuten tuomari oli tykännyt Sisun työskentelystä, koska se lähti janalle niin halukkaasti ja voimalla.

Esineruutuun päätin kuitenkin tsempata huonosta jäljestä huolimatta. Meidän esineruututyöskentely kesti n. 30sek. Kaksi lähetystä, kaksi nopeaa palautusta ja hyvää luovutusta. Pisteitä täydet 30p.




Tottiksessa ensin paikallaoloon. Se meni erinomaisesti. Yksilöliikkeet alkoivat sujua hyvin ja vähitellen alkoi tuntua ihan kivalle tehdä suoritusta. Istuminen, maahanmeno ja luoksetulo sekä seisominen suoritettiin
ok. Kenttä oli märkä ja liukas ja Sisu liukastui tasamaanoudossa kapulalle menossa. Onneksi hypyssä ei tullut liukastumista ja se teki hienon hyppynoudon ja estenoudon. Palautteessa tuomari jopa sanoi, että tekee voimakkaan hyppynoudon, josta olin erittäin iloinen. Sisussa on voimaa, mutta sitä on ollut todella vaikea saada näkymään suorituksissa. Eteenmenossa Sisu pysähtyi ekalla käskyllä, mutta ei mennyt litimäärkään maahan, vaan tarvittiin toinen käsky.

Liikeet olivat pääosin arvosteltu erinomaiseksi. Se mistä meidän pisteet lähti, niin annoin toko-tapaan paikallaoloon paikka käskyn ja siitä putosi paikallaolon arvosana aikas paljon. Tokomaiseen tapaan sanoin noudoissa koiralle odota-käskyn ennen liikkeen aloittamista ja siitäkös ei tuomari setä kans tykännyt yhtään ja pisteet läks. Oli sen verran kalliit sanat, että muistan jättää ne seuraavassa kokeessa takuulla sanomatta, vaikka kaikki eivät niistä noin paljon vähennäkään. Pisteet silti 92p.

Lopputulos JK2, 265p. II-tulos, 2. sija, ja menolippu voittajaan. Tottiksen onnistuminen lämmittää mieltä kyllä toooodella pitkään. Mielestäni on kyllä tosi ärsyttävää, kun pk-kokeista tottiksesta ei saa mitään dokumenttia arvoistelusta. Siitä nopeasti höpötetystä litaniasta heti oman suorituksen jälkeen ei muista hetken päästä yhtään mitään.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

2015 PK-tulokas









Sisu on SBCAK vuoden 2015 australiankelpie PK-tulokas. Tulokastittelin sai omakseen korkeimmilla alokasluokan pisteillä.

Sisun alokasluokan pisteet 284p. olivat kaikkien alokasluokassa kisanneiden korkeimmat, mutta Koiranet:n mukaan myös kaikkien vuonna 2015 pk-kokeisiin osallistuneiden kelpieiden korkeimmat pisteet.

Hienoa, että yhdistys ensimmäistä kertaa valitsi vuoden koirat molempien rotujen osalta.



lauantai 16. huhtikuuta 2016

RTK2

Kolme kisaa kisailtiin Sisun kanssa rally-tokon avoimessa luokassa.

Sisulla oli ihan kivaa kehän ulkopuolella, mutta kehään mentäessä se otti joka kisassa painetta ja oli aika toistaitoinen. Itsestä radat tuntuivat aika räpiköimiseltä, mutta ulkopuolisesta ne eivät kai sitten siltä näyttäneet. Kun koira ei ole yhtään sellainen kuin treenissä, niin itsestä tuntuu tosi oudolle ja epätarkalle työskentely.

Itse tuli kämmättyä ekassa kisassa yksi kyltti ja yksi piti uusia, toisessa kisassa ei kämmäilty kumpikaan ja kolmannessa kisassa Sisun toinen kyynärä oli jäänyt aavistuksen irti maasta. Niin, ja tuon toisen kisan voittajalle hävittiin 2 sekuntia :)

Tulokset ja tuomarin kirjaamat kommentit:

85p,  Hyvä, rauhallinen rata.

98p sij. 2 , Erinomaiset vauhdinmuutokset. Miellyttävä ohjaus. Erittäin taitava koirakko.

89p RTK2, Kaunista ja tarkkaa yhteistyötä.



Taskuun jäi taas uutta kokemusta ja voipi olla, että ensi talvena aloitetaan voittajaan treenailu.


keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Hei! Me treenataan!

Vuoden vaihteessa päätin, että aloitetaan Sisun kanssa rallyn treenaaminen. Päätöstä tukemaan opetin sen seuraamaan oikealla puolella. Se kävikin yllättävän helposti. Nyt se osaa vauhdit, käännökset ja monet temputkin tehdä sillä puolen. Perusasennon kanssa sai tehdä töitä vähän enemmän, mutta kun saatiin takapään käyttö siihen suuntaan paranemaan, niin sekin onnistui. Nyt aloitettiin oikein treeneissäkin käynti. Eli kerran viikossa käydään valkkuryhmässä ihmettelemässä miten solmussa ollaan ylempien luokkien tempuissa ja kuinka ohjaaja eksyy ja unohtaa, missä puolella sen koiran pitikään taas olla. Samalla olen oppinut lajia ja säääntöjä taas lisää.

Talven aikana, kun ei pääse maastoon ja tokon harrastaminen on ollut hyvin satunnaista, niin rallytemppujen tekeminen on ollut aikas piristävää. Niitä on voinut harjoitella alkuun ihan kotona keittiössä ja kokeilla sitten jossakin muualla.

Vuoden vaihteessa käytiin kahdessa harjoituskisassa vähän ottamassa tuntumaa kisaradoista ja kisamaisesta tekemisesstä. Radat (avo) meni teknisesti tosi hyvin, mutta vähän matalassa vireessä Sisu oli. Viikon kuluttua on kisamainen harjoitus ja katsotaan, onko muutamat kokemukset yhteisestä radan tekemisestä tuoneet lisävarmuutta sen olemukseen. Ainakin nyt muutamat treeneissä tehdyt radat ovat tuntuneet hyviltä, vaikka ovat olleet meille haastavia ylempien luokkien temppuineen. Meillä kun ei ole ollut yhteisiä kokemuksia ratatreeneistä lainkaan. Alo-luokkaan mentiin ilman ensimmäistäkään ratatreeniä ja sen jälkeen ei olla asiaan pahemmin palattu.

Maalis- ja huhtikuulle olisi tarkoitus yrittää saada kisoihin paikkoja. Toivottavasti tärppää.



Itse olen kouluttautunut alkuvuodesta Riikka Pulliaisen toko-koulutuksessa, Jari Kantoluodon tottissemmassa ja koirien rakennetta ja liikkeitä käsittelevässä koulutuksessa. Kaikista koulutuksista tarttui jotakin mukaan, joko itselle tai sitten asiakkaiden koiriin sovellettavaksi.

Työt koirien parissa ovat jatkuneet ja vähän uusia tuuliakin sillä saralla puhaltaa. Niistä myöhemmin lisää :)