maanantai 22. elokuuta 2016

Voittajaluokan korkkaus

21.8. jälkikokeessa ensimmäistä kertaa voittajaluokassa. Koe oli kahden seuran välinen seuraottelu ja sain sinne paikan Sisun kanssa seuraamme edustamaan. Jälkikoiria oli kokeessa kaikkiaan 9, joista 6 voittajaluokassa.

Ensimmäisenä jälki. Odottelin janalla ja kauhulla katselin, kun marjastajia ja sienestäjiä suhaili kovalla kiireellä metsiin. Meidän jälki meni nopeasti ja Sisu teki tarkkaa työtä koko 1,5km. Kaikki 6 keppiä löytyi. Jäljeltä saimme pisteitä 168/170.

Sitten esineruutuun. Ennen ei ole esineruutu jännittänyt, mutta nyt sain siihenkin kerättyä jännityksen. Sisu liikkui kovaa ja nenä auki ja palautti esineet vauhdilla. Arvostelussa sen työskentelyä kuvattiin esimerkilliseksi, vauhdikkaaksi, koko ajan nenä auki juoksevaksi ja palautusvauhti sai erityismaininnan. Pisteitä 30/30.


Sitten kentälle. Nyt se jännitys vasta alkoikin kasaantua, kun tajusin ykköstuloksen olevan mahdollinen. Oltiin kolmannessa parissa ja parina belggari uros. Meillä oli ensimmäisenä liikkeet. Sisu otti jossakin kohtaa vähän painetta ja sen vuoksi tuli yksi liikevirhe jäävissä. Juosusta seisomaan oli pysähtynyt seisomaan, mutta lähes heti mennyt maahan (puutteellinen). Virheestä huolimatta se pystyi jatkamaan ja päästiin meidän bravuuriin eli noutoihin. Muita liikevirheitä ei tullut, joten edeltävistä liikkeistä muistaakseni arvosanoja erinomainen ja erittäin hyvä.

2kg tasamaanoudosta erinomainen. Nouti nopeasti ja halukkaasti. Hyppynouto kun oltiin tehty, niin tuomari kuului sanovan henkilöryhmälle takanani että tuolla olisi saanut SM kisoissa kovat aplodit. Arvostelussa tuomari kertoi Sisun lentäneen n.5-6m hyppynoudon aikana. Ilmankos se putosi hypystä miltei suoraan mun eteeni ja sai juuri pysäytettyä vauhdin. Erinomainen siitäkin. A-esteellä onnistuin jopa heitossa ja Sisu teki voimakkaan ja puhtaan suorituksen. Erinomainen. Eteenmeno oli nopea ja suoraviivainen ja Sisu putosi hyvin maahan. Ei noussut ensimmäisellä vihjeellä ylös, joten tästä erittäin hyvä. Paikallaolossa ei ollut huomauttamista ja siitä erinomainen. Kentällä oli paljon mäkäräisiä ja kiukkuisia ampiaisia ja pelkäsin, että Sisu alkaa niitä napsimaan, mutta rauhallisena ja tarkkaavaisena se siellä oli.


Ennen kuin yksilöarvostelut alkoivat tuomari olis sitä mieltä, että suorittanut pari olisi kiva viedä tuomaripäiville eri tuomareiden arvosteltavaksi. Niin erilaisia koiria ne suoritustyyliltään olivat. Molempia koiria ohjatiin koeohjeiden mukaisesti ja virheitä ei juurikaan tule, mutta niiden tyyli tehdä on täysin erilainen. Belggari (josta tuli valio tässä kokeessa) on varma ja jäyhä tekijä, jolle ei tule virheitä, mutta vähän saisi nopeutta ja voimaa suorituksissa olla enemmän. Sitten kelpie, joka on vilkas ja tekee kaiken voimakkaasti ja sen tekemisessä on jopa vaarallisuuden tuntua :)

No todellisuudessahan Sisu ei ole kelpieksi kovinkaan vilkas eikä korkeaviettinen ja tuo voima esim. noutoihin on tehty kouluttamalla. Mutta hyvä saada palautetta siitä, että kouluttamisella tehty työ näkyy.





Loppupisteet 290p, I-tulos, JK3 koulutustunnus ja seuraottelun voitto. Pisteet on ehkä once in lifetime -pisteet. Joten niitä on sitten kiva muistella vanhana.

Kokeessa otettiin valokuvia ja lisään niitä jälkeenpäin, kun kuvaaja on saanut kuvat käytyä läpi.

Ja sitten vielä. Olen niin niiiiiin onnellinen, että olen todistanut koulutuksen mahdollisuudet. Minulle on hoettu, että en tule ikinä pääsemään Sisun kanssa edes kokeeseen, kun en laita sitä ojennukseen ja vaadi siltä. Ainakaan mitään tuloksia en tule koskaan saamaan. Vaatiminen olisi tarkoittanut koiran passiiviseksi ajamista ja sen jälkeen fyysistä ravistelua ja "kunnon puhuttelua". Kun taidot loppuu, väkivalta alkaa. Meidän vaatimattomat tavoitteet on asetettu meidän omista lähtökohdista käsin ja niihin joko päästään koulutuksella tai sitten ei päästä. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan minulle ole kuin koulutus. UGH!

lauantai 13. elokuuta 2016

Kiekuu ja kotkottaa

Toukokuun lopussa saapuivat taas kesäkanat ja kukko. Kanat ovat tehareita ja tulleet isolta kasvattamolta paikkaan, josta ne hain. Kukko on maatiainen ja selvästi kanojen kasvattama ei munintakoneen tuotoksia. Sen verran järkevää sen toiminta on ja kyky pitää kanalaumasta huolta erilaisissa tilanteissa.

Ajatuksena oli enemmänkin koulutella niille käytöksiä ja hioa taas omia mekaanisia taitoja, mutta johonkin tämä aika taas on mennyt, eikä ole tullut niitä juurikaan kouluteltua. Yhdelle kanalle opetin vasemmalla seuraamisen. Ne oppivat niin nopeasti (noin viisi kertaa nopeammin kuin koira), että kouluttaminen on aikas hauskaa.






Sisu on taas osoittanut olevansa paimenkoira, joka suhtautuu muihin eläimiin ihailtavan välinpitämättömästi. Se on kyllä tietoinen, missä kanaparvi kulloinkin menee, mutta se viettää aikaansa omalla tähystyspaikallaan ja väistää tieltä, jos kanat tulevat liian lähelle puuhissaan.

Petolinnun pelästyttämät kanat piiloutuivat eräänä päivänä isolle tontille eivätkä uskaltaneet tulla piilopaikastaan pois. Eivät tulleet kutsulla enkä löytänyt niitä kaikkia, vaikka kuinka etsin. Hain Sisun avuksi ja jostain kummasta se tiesi, mitä piti etsiä. Se teki huolellista etsintätyötä alueella, jonne sen vein. Ensin löytyi yksi kana ja pitkän etsimisen ja alueen laajentamisen jälkeen toinen kana. Sitten minun oli pakko lähteä töihin. Mies oli mennyt vielä alkuillasta Sisun kanssa etsimään viimeistä kanaa ja Sisu oli sen löytänyt ja "ilmaisut" häntää heiluttamalla. Sisusta on tullut siis taas kesäksi kanojen turvamies ja paimen.