torstai 29. syyskuuta 2016

Kokeilua voittajassa

24.9. startattiin toisessa voittajaluokan jälkikokeessamme.

Janalla Sisu nosti jäljen hyvin oikeaan suuntaan ja poimi varmasti kepit talteen jäljeltä. Jäljeltä täydet pisteet 170/170p.

Esineruudussa Sisu ehti työskentelemään jonkin aikaa, ennen kuin bongasi ekan esineen. Sen jälkeen se palauttikin kaksi seuraavaa esinettä miltei peräjälkeen. Esineet olivat suht pieniä ja eri materiaaleja. Palautukset ja luovutukset kunnossa, joten pistesaaliiksi 30/30p. Näin meillä oli maastosta täydet pisteet kasassa ennen tottista.

Tottikseen valmistautuminen meni mönkään tai oikeastaan en ehtinyt valmistautua mitenkään. Lähdin normaalisti liikuttamaan koiraa ja kun palasin autolle näin, että edellisen parin arvostelu päättyy juuri. Ehdin tempaisemaan Sisulle ketjupannan kaulaan ja juoksemaan kentälle. Eli normaali kentälle menovirittely ja keskittyminen jäi kokonaan tekemättä. Meillä ensin yksilöliikkeet. Tuomarilla oli selkeästi keskimääräistä nopeampi tahti liikkeiden aloitusluvan antamisessa yms. Arvostelussa ei myöskään paljoa puheltu, joten selvisi minullekin, miksi edellinen pari oli niin nopeasti valmis ja minulle tuli kiire.

Sisun arvostelusta mainittiin kaksi virhettä eli seuraamisen juoksuosuudessa pompottaminen sekä estehypyssä takaisintulossa esteeseen osuminen. Näistä arvosana hyvä. Muista erinomainen. Yhteispisteet 95p. Yhteistulos 295p, ykköstuloksella.

Vähän vaikea vieläkin uskoa molempien voittajaluokan kokeiden tuloksia todeksi ja meidän tekemiksi. Nyt me mennään talviunille ja katsotaan jälkikoejuttuja uudemman kerran ensi keväänä. Toivottavasti silloin viimeisen ykkösen metsästys sujuu ilman suurempia ongelmia.






lauantai 17. syyskuuta 2016

Kovaa mennään, mut ei hosuta


Kesäkuusta lähtien ollaan päästy treenaamaan hakua mukavassa porukassa. Itselläni on ollut iso motivaatio hakutreeneihin, sillä Sisun kanssa ei olla päästy korkkaamaan vielä lajia kunnolla. Kesän aikana olemme mielestäni edistyneet aika paljon. Tosin lähtötilanne oli aika lailla matalalla. Olen pitänyt jopa jokaisesta treenistä treenipäiväkirjaa ja suunnitellut jokaiselle treenille jonkin idean, mitä on tarkoitus treenata. Tästä olen erityisen ylpeä! 

Sisu menee hakumetsässä kovaaaa! Joku päivä se vielä teloo itsensä siellä. Sillä on kuitenkin kova motivaatio löytääja se menee nenä auki ja löytää tehokkaasti. Ei myöskään säädä rullan kanssa. Koko kesän olen odottanut radiopuhelimen kanssa, että koska tulee se valeilmaisu, että saan sen kiinni. Ei sitä vaan ole tullut, vaikka olen aika källejäkin tyhjien piilojen kanssa rakentanut sille. Olen tosi tyytyväinen, että olen saanut alusta saakka koulutettua rullan älyttömän hyvään ärsykekontrolliin ilman mitään irtorullahinkkausta. Treenit ovat olleet aika vaihtelevia ja olen pyrkinyt muuttamaan treeniä joka kerralle niin, ettei mitään kaavaa pääse syntymään. Nyt viimeisimpänä olemme harjoitelleet useammassa harjoituksessa tyhjiä pistoja, joita on radalla ollut 2-4 kpl ja umpipiiloissa olevien ilmaisua. 

Alkukesästä meillä oli usein vain n. 100m rataa ja Sisu alkoi kuumenemaan aika paljon. Se pääsi vain alkuun ja treeni loppui jo siihen. Nyt on ollut jokusen kerran 200m ja vaikuttaa jo paremmalta. Pääsee työskentelemään sen verran, että tuntee tehneensä hommia eikä ehkä ole niin kovilla kierroksilla enää. Ykkösluokkaan ei oikein puuttuisi kuin kokeenomaiset harjoitukset ja palkkaamattomuuden harjoittelu. Sellainen fiilis on nyt, että keväällä korkataan hakukokeet :)


Sisu loikkaa jälkikokeen tottiksessa.




Viesti-ilta

Elokuussa osallistuttiin yhdistyksemme järjestämään viesti-iltaan. Käytiin teoriassa läpi viestiä jonkin verran ja sitten kokeilimme avoimessa metsässä koirien juoksuttamista. Tätä olisi kyllä superkiva myöskin harrastella, jos vain olisi lähellä ja näppärästi saatavilla se toinen pää. Tällä hetkellä ei oikein ole säännölliseen treeniin, joten pidetään tämä haaveena. Sisun laji tämä olisi ehdottomasti. Se kun tykkää JUOSTA ja on avoin muiden koirien suhteen. Jäisi kyllä moni rotu vauhdissa taakse, kun hyväkuntoinen kelpi pinkoo.



Meillä oli tällainen pikkutyyppi "Tuuma" hoidossa yhden päivän. En oikeasti muistanut yhtään, kuinka paljon energiaa tuollaisessa pikkupaketissa on. Pelkäsin koko ajan, että kohta tulee lähtö päivystykseen. Katkee jalat tai puhkee silmät. Säilyi onneksi ehjänä palautushetkeen saakka. Oikein reipas ja rohkea pentu. Siitä kasvaa Sarin luona vielä mukava harrastuskaveri moneen puuhaan :)